Kurjenpesä

Samettisuudelmia "Sametti"
✝ 27.01.2022

Perustiedot

Meriitit

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

VSR Rotunäyttelyt III-palk. (tuom. alaera)

Tausta

Ajatus pikku-Pietusta oli kutkuttanut jo jonkin aikaa, mutta mitään konkreettista ei ollut tapahtunut, lähinnä sopivan tamman puutteen vuoksi. Kahvitellessani erään kerran Susirajassa (olin tervehtimässä heillä kisauksessa olevia hevosia) puhe kääntyi omiin suomenhevosiini ja sitä kautta Pietuun. narrin todettua Lissun omistavan aivan täydellisen morsmaikun orilleni aavistelin, että kohta sitä mennään.

Lissun Pusu oli kuitenkin melko täydellinen; kaunis, hyvän kokoinen ja sopivan kapasiteetikas, menestynyt tamma. Ruunikon paras puoli oli kuitenkin sen rakastava, lauhkea luonne. Sain kyllä kuulla tamman olevan melko mukavuudenhaluinen, ei-ihan-niin-työhaluinen hevonen. Sellainen olisikin vaihtelua nykyiseen hevoskantaani!

Pitkä odotus päättyi, kun aivan toukokuun lopulla Pusu varsoi melko vankkatekoisen, voikon tammavarsan. Lissu lähetteli minulle alusta asti valtavan pinon kuvia (”Varsa eestä, varsa takaa, varsa istuu, varsa makaa..”), mikä ei yhtään helpottanut omaa varsakuumettani! Jokusen nimi-ideariihen jälkeen tulokas sai nimen Samettisuudelmia.

Luonne

Sametti on oikea nautiskelija. Jokainen suupala, vihreä heinänkorsi ja rauhallinen hetki saavat voikon oikein huokumaan rauhaa ja hyvää oloa. Elämästä, rauhallisesta arjesta ja etenkin ruoasta nauttiva tamma on aika mukavuudenhaluinen, jopa laiska liikkumaan. Rauhalliset maastoreissut käyvät, samaten uiminen (lienee ainoa liikuntamuoto, josta Sametti tosissaan pitää), mutta hikitreeni..? Eh, ei kiitos, Sametti toteaa. Tamma koettaa aina mennä sieltä, missä ei ole aitaa ollutkaan, kun työnteosta puhutaan. Kyllähän tämänkin saa työskentelemään, jos on kärsivällinen ja osaa pyytää, vaatia, pyytää ja vaatia ja vielä kerran pyytää ja vaatia. Perusoletuksena Sametti ei kuitenkaan näe vaivaa oikein minkään eteen. Jos ei muuta, niin voikko on ihan täydellinen haliponi; hevonen, joka rakastaa kaikkia ja kaikkea, nauttii huomiosta eikä hermostu mistään.

Rauhallinen (lue: patalaiska) voikkoni ei ole moksiskaan oikein mistään. Kaivonkansien alla ei asusta viemärimörköä, klippauskoneen tai suihkepullojen pitämä ääni ei ole edes korvien höristämisen arvoinen, suun kautta annettavat lääkkeet maistuvat oikeastaan aika hyvältä. Hännänalusen pesemisestä, silmätipoista tai lämmön mittaamisesta Sametti ei välitä, mutta toisaalta tamma ei jaksa tai viitsi protestoida hapanta ilmettä enempää; neiti tasan tietää, että se hännänalus pestään, silmätipat laitetaan ja lämpö mitataan, joten miksi ihmeessä käydä turhaan taistoon? Tämän perusteella, sekä toki yleisesti hyvän, rauhallisen käytöksen vuoksi, kehun Samettia usein viisaaksi hevoseksi. Tai ainakin syy-seuraussuhteet ymmärtäväksi.
Lauhkea, rapsutuksista, hellistä sanoista ja lähes kaikenlaisesta huomiosta nauttiva voikko sopii täydellisesti kenen tahansa hali- ja turpaterapiakaveriksi. Paikoillaan tatin lailla seisova hallavaharja korkeintaan lepuuttaa tosita takastaan ja nuokkuu huuli pitkällään, ehkä huiskii hännällään kerran, kaksi, jos talliin on eksynyt kovasti kärpäsiä. Pehmeästi hörisevä, herkuille perso Sametti seisoo oikein mielellään puunattavana vaikka koko päivän – voiko helpommalla saada kehuja ja makupaloja! Ainoa isompi nootti tulee kengittäjältä, laiskanpulskea tammani kun ei halua pitää jalkojaan ylhäällä pitkiä aikoja, tai ainakaan kannatella painoaan itse. Sametilla onkin paha tapa nykiä jalkojaan tai nojata kengittäjäparkaan. Muuten voikko käyttäytyy joka tilanteessa, kenen tahansa kanssa, kuten hyvin opetetun, kuuliaisen hevosen tuleekin.
Jos joku on hidas kävelemään, niin Sametti. Ainoastaan ruoka-aikoina tamma suvaitsee ottaa reippaampia askeleita, vaan onko tuo ihmekään, suomenhevonen ja ruoka.. Yhtenä tallin hitaimmista kävelijöistä Sametin kanssa liikuskelu ottaa aikansa, hoputtaminen ei auta. Hitautta kompensoi hyvähermoisuus ja olemattomat reaktiot; tamma säikkyy harvoin ja jos säikkyykin, reaktio on luokkaa säpsähdys/yksi sivuaskel. Tästä suomenhevosesta ei todellakaan saa kerrottua edes liioiteltuna juttuja siitä, miten se säikähtäessään nousi takasilleen kauhoen etusillaan ilmaa kuin elokuvien villiorhit.

Kapasiteettinsa puolesta hallavaharjani on ihan pätevä peli, helppo A/100cm. Liikkeiltään Sametti sen sijaan on vähän vaatimaton; tahdikkaat, suorat ja väljät, joskin vähän matalat liikkeet, joissa on kyllä äärettömän mukava istua, mutta jotka eivät saa tuomareita tai yleisöä huokailemaan ihastuksesta. Laiskanpulskea, mukavuudenhaluinen tamma ei koskaan tee enempää töitä kuin on pakko, joten jos Sametin kanssa tyytyy mummohölkkään on aivan turha kuvitella hevosen tarjoavan oma-aloitteisesti mitään sen kummallisempaa. Liikunnan riemu sekä kilpailuhenkisyys eivät tosiaankaan loista tässä hevosessa. Vaikka voikolla kilpaillaankin, ihan ruusukesijoilla asti, on Sametti ehdottomasti enemmän laadukas harrastehevonen kuin niin sanotusti oikea kilparatsu.
Sametti ei halua tehdä, joten sitä pitää vaatia, vaatia ja vaatia, hyvin pehmeästi mutta määrätietoisesti. Näin ei kyllä saisi sanoa, mutta Sametin kanssa apujen käyttö tai istunta ei ole niin justiinsa; tamma sietää kaiken, ei hermostu koskaan mistään eikä protestoi ratsastajansa apuja silloinkaan, kun aihetta olisi. Osaamaton ihminen ei tietenkään saa voikosta irti oikein mitään. Suomenhevosen pitkämielisyys tekee siitä pomminvarman talutusratsun, jokaisen pelokkaan tädin ja alkeistuntilaisen unelman; mukavaliikkeisen puksuttimen, jonka reaktiivisuus on.. no.. tulossa. Ehkä.

Sametti on tasaisen hyvä kouluhevonen; se osaa kaiken hyvin, ei haparoi missään, muttei myöskään sen suuremmin loista missään. Yleensä valmentajilta ja koulutuomareilta tulee kehuja siisteistä, sujuvista siirtymisistä, tasaisista pysähdyksistä ja muista todella simppeleistä asioista, kun taas lisättyihin askellajeihin ja sen sellaisiin toivottaisiin parempaa eteenpäinpyrkimystä ja lennokkuutta.
Vaikka suomenratsuni pärjääkin metrin radoilla, on aivan eri asia, haluaisiko Sametti pärjätä niillä. Tamman hyppytekniikka on vähän hitaanpuoleinen ponnistuksesta liitovaiheeseen, mutta hypyt ovat pyöreät, niissä on helppo olla mukana ja voikon tasapaino on aina ollut loistava. Selän ja kaulan käyttö on ihan kelvollista, jalkatekniikka samaten, joskin se(kin) on hitaanpuoleinen. Sametti ei kyttää tai kieltele turhia, vaan suhtautuu jokaiseen esteeseen järkevästi. Kovin lyhyitä tai vinoja reittejä ei kannata ratsastaa, Sametti ei tosiaan ole mikään ketterä wnb-poni. Isoin ’mutta’ on kuitenkin tamma asenne ja mukavuudenhalu; hyppääminen on raskasta, siinä tulee hiki!! Joten onko pakko? Etenkin esteillä Sametille joutuu tekemään välillä turhankin alleviivaavasti selväksi, että kyllä, nyt on pakko tehdä töitä. Maastoesteillä tamman vauhti on vähän paremmissa kantimissa kuin rataesteillä; kiinteät esteet eivät anna periksi, eikä yleensä ratsastajakaan, joten pakkohan tässä on laukataa ja hypätä. Vesiesteistä Sametti sentään nauttii täysin rinnoin.
Maastoon hallavaharja lähtee aina mielellään, myös niille vähän reippaammille maastolenkeille. Peltolaukat ja hiihtoratsastukset, kahlailut sun muut eivät selkeästi ole Sametin kirjoissa niin epämukavia ’oikeita töitä, että niitä pitäisi vältellä. Rauhallinen, järkevä tammani maastoilee levollisin mielin yksin ja porukassa, joukon vetäjänä sekä peränpitäjänä. Mukavien liikkeidensä sekä varmajalkaisuutensa vuoksi Sametti on ykkösvalinta, kun pohdin ratsua ilman satulaa humputtelemiseen.

Lastaaminen sujuu aina ongelmitta, sen kun taluttaa (hitaasti kävelevän) voikon kyytiin. Sametti yleensä mussuttaa heiniä koko matkan ymmärtämättä mistään muusta yhtään mitään. Mahdollisen matkaseuran huono käytös tai stressi ei vaikuta Samettiin mitenkään niin kauan, kuin ruokaa riittää. Mikäli heinät pääsevät loppumaan, tamma on vähän kiukkuisempi, ja saattaa kuopia (etenkin, jos matkaseura on levotonta sorttia).
Kisapaikoilla Sametti nököttää nätisti kuljetuskalustossa tai vaikka keskellä hevoshälinää. Voikko ei ole moksiskaan mistään, korkeintaan kerjää vähän huomiota läheltä käveleviltä ihmisiltä. Ensiluokkaiset hermot ovatkin yksi Sametin parhaista ominaisuuksia kilparatsastusta ajatellen! Toki ne taitavat olla myös ainoat hyvät puolet. Tätä suomenhevosta ei yhtään kiinnosta esiintyä tai kilpailla, joten mitään häikäisevää lavakarismaa tai yleisön edessä tapahtuvaa ryhtiliikettä on aivan turha odottaa. Mieluiten Sametti mennä puksuttelisi omaan, mukavuudenhaluiseen tyyliinsä pitkässä muodossa – tai vielä parempi, jättäisi koko kinkerit välistä. Joten ei, Sametti ei ole kilparatsu, vaikka se kisaakin kolmea lajia.

Sukutiedot

Jälkeläiset

04.06.2019 sh-t. Kurjen Karneia i. Vuornan Leonidas om. Tuire (VRL-00345) / Pöystilä
25.10.2020 sh-t. Kurjen Tihvinätafti i. Ristikallion Kinuskikummitus om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
05.06.2021 sh-t. Kurjen Messinkimoaree i. Väjen Taivaanvaski om. Mandelbacke (VRL-00692)

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

01.06.2018 Nopea näyttelytreeni
Kiitos viime viikkojen sadepätkien, laitumet ovat taas alkaneet kasvaa. Pihattoporukkakin on saanut nauttia tuoreesta, vihreästä ruohosta, joka kylläkin on kadonnut aika nopeasti parempiin suihin.
Sametti on kasvanut silmissä. Pikkutamma on tähän mennessä ollut todella helppo totuttaa uusiin asioihin ja opettaa tavoille; kaikki rauhassa käytävällä seisomisesta ensimmäisiin vuoluihin ja näyttelytreeneihin on sujunut suorastaan naurettavan hyvin. Rauhallinen, järkevä nuori neitini luottaa ihmiseen ja on ollut enemmän utelias kuin jännittynyt uusista asioista.

Heräsin sen verran aikaisin, että ehdin aamutallin ja kisoihin lähtemisen välissä pitää pienen näyttelytreenin Sametille. Laitumella ruohoa mussuttanut voikko ei ollut kovin halukas lähtemään mukanani yhtään mihinkään, mutta myönsi lopulta tappionsa jättäen haikein mielin ruohotupsut Heljän ja vuonojen tuhottavaksi.
Kentällä ei ollut valmista puomikolmiota, enkä viitsinyt sellaista tehdä. Osaisin minä kolmion juosta ilmankin. Kävelin Sametin kanssa ensin pitkin poikin kenttää, sitten siirryin vähän keskemmäs ja pysäytin tamma. Viilasin asennon kuntoon, pyysin tammaa odottamaan nätisti paikoillaan. Siirryin vähän sivummas, jotta mielikuvitustuomaristo sai katsoa Sametin jalka-asentoja edestäpäin. Vähän hämmentynyt Sametti töni minua turvallaan, koetti lähteä eteenpäin, mutta palautin voikon samaan asentoon ja rapsuttelin hetken tamman kullankeltaista kaulaa.

Samettia hämmentäneen kuvitteellisen rakennearvostelun jälkeen kävelin kolmion pari kertaa, jotta sain voikosta irti kunnon käyntiä matelun sijaan. Ensimmäinen ravikerta meni aivan pipariksi, kun laiska nuori suomenhevonen ei ottanut paria hölkkäaskelta enempää. Minä pingoin minkä jaloistani pääsin, maiskutin ja maiskutin, ja lopulta Sametti ravasi kolmion jokaisen sivun. Vähän laiskaa, löysää ravia, mutta ravasi kumminkin. Kehuin ja rapsuttelin tammaa minkä kerkesin, palkitsin sen muutamalla hevosnamilla (banaaninmakuisia hirvityksiä, jotka eivät kelpaa kuin näille ruokaorientoituneille hevosilleni) ja palautin Sametin armaan ruohoaamiaisensa pariin.

02.10.2018 Kouluvalmennus, valmensi Cery
“Tänään tulemme keskittymään paljon sinuun itseesi. Istuntaan ja sen vaikutukseen Sametissa. Ehkä saamme leivottua sieltä jotain uutta irti!”, naurahdin Ainolle kun kävelimme yhtä matkaa kohti maneesia. Lokakuun alku oli näyttänyt paitsi kauniin ruskan, myös kolean kelinsä. Alkukäyntien ajan myös Aino sai jumpata maastakäsin. Askelkyykky ja lonkkien avaus jalkoja pyöritellen saivat myös ratsastajan sopivan lämpöiseksi. Selkään mentiin reilun 10 minuutin kuluttua ja ratsastaja tuntui hyvinkin valmiilta - toisinkuin Sametti.

“Heti kun istut satulaan ja otat ohjastuntuman, alat ratsastaa. Et ratsasta tehtäviä, et askellaleja, vaan jokaista askelta minkä se ottaa tästä eteenpäin”, priiffasin Ainoa samalla kun kävelin heidän vierellään tarkkaillen Ainon istuntaa. Korjasimme alaselkää suoraan ja ryhtiä hieman taaemmaksi pistäen vatsalihaksia enemmän töihin. Kädet korjasimme sopivaan kulmaan kyynärpäät kiinni ja nyrkit pystyyn. Sametti vaikutti hyvin taitavalta hevoselta, jolta vain täytyi ehkä pyytää hieman enemmän. Teimme istuntaharjotuksia käynnissä, ravissa, laukassa ja erilaisissa siirtymisissä. Tärkeintä oli tiedostaa jokaisen liikkeen vaikutus ja ratsastaa hevosta istunnan kautta. Myös Sametti heräsi mahtavaan peräänantoon ja takapään työskentelyyn kun Aino ratsasti sitä pienellä kahdeksikolla keskittyen itseensä, eikä hevoseen, palanen kerrallaan. Katse, paino, ohja, pohje. Sametti pysyi hyvässä tahdissa kaikissa askellajeissa, vaikkei ehkä ollutkaan erityisen dynaaminen. Mutta sitä emme juuri tällä kertaa hakeneetkaan.

“Sametti tuntui älyttömän kevyeltä, vaikka ei vauhtia saatukkaan”, Aino kommentoi itse lopuksi. “Kevyeltä se näyttikin ja tällä kertaa tarkoituksena ei ehkä ollutkaan se tempo, vaan nimenomaan saumattoman näköinen ratsastus ja siinä onnistuitte!”

31.01.2019 Vieraskuski, kirjoitti reibili
Olin juuri pitänyt Ainolle ja yhdelle hänen orilleen valmennuksen Kurjenpesässä, kun Aino sitten pyysi vielä jäädä odottelemaan siksi aikaa, että hän saisi huollettua hevosensa pois valmennuksen jäljiltä.
Odoteltuani puolisen tuntia Aino tulikin Sillin (hih hih) karsinan eteen, jossa ihastelin pientä ja pyöreää shetlanninponitammaa silmäkulmat kosteina, ehkä siksi, että ne vuosivat kirpeän pakkasen vuoksi, tai siksi, että poni nyt vain oli niin valtavan suloinen. Aino pyysi minua seuraamaan itseään ja kohta löysinkin itseni super suloisen voikon suomenhevosen edestä, jonka Aino esitteli Sametiksi. "Samettisuudelmia" luki sen karsinan nimikyltissä ja hymyilin ajatellessani kuinka kaunis nimi voikaan hevosella olla. "Sametti on ihan super kiltti tamma. Ajattelin, olisiko sulla ollut aikaa käydä tekemässä sen kanssa pieni kävelylenkki maastossa, ratsain tietty?" Aino kysyi ja kauhistuin hieman. "No, voin mä käydä. Oon ollut hevosen selässä viimeksi puoli vuotta sitten, ehkä vähän jänskättää.. Mutta voin mä mennä.."
Katselin Samettia ja tuumasin ääneen heti perään, etten kauhean korkealta kuitenkaan tippuisi jos sattuisin tippumaan. Tai niin minä itselleni vakuuttelin, isompi se oli kuin useimmat omista hevosistani. Vielä tamman kiltteyden vakuuttamisen jälkeen Aino hakikin Sametin varusteet ja laitoin tamman sitten valmiiksi. Talutin tamman ulos, jossa hieman kylmän kankeana sain kuin sainkin kammettua itseni selkään tuolia hyväksikäyttäen. Maastoreissu itsessään sujui oikein loistavasti. Sametti oli juuri niin rauhallinen ja varmajalkainen, kuin mitä minulle vakuuteltiin, ja rentouduin nopeasti sen selässä.
Takaisinpäin tullessa Sametti hieman kiihdytti vauhtiaan ja käveli reippaammin, kenties siksi, että sillä varmaan oli jo kurniva nälkä. Riisuin hevosen varusteistaan ja hoidin sen minulle annettujen ohjeiden mukaan. Vielä ennen lähtöä tuli vastustamaton tarve muiskauttaa tammalle pusu turvalle ja sen tehtyäni painelin autolleni ja huristelemaan kotia kohti.

27.05.2019 Kohti uutta elämänvaihetta
Sametin piakkoin (ainakin toivon mukaan!) päättyvä kilpaura sekä totta kai jo päälle kymmenen ikävuoden heilahtanut ikä ovat lyöneet alkutahtinsa yhden elämänvaiheen päättymiselle ja seuraavan alkamiselle. Vähän kuin ajatusteni sinetiksi sain tänään erittäin mieluista postia; Sametille on myönnetty Championin arvonimi. Vaikkei rakas Samettini olekaan kilpahevonen sanan varsinaisessa mielessä, tamman menestys kolmessa lajissa on ollut paljon parempaa kuin olen toivonutkaan. Vaikka onhan tässä saanut tehdä töitä! Minä kouluradoilla, palkkakuski este- ja kenttäkilpailuissa.

Kuluneen toukokuun aikana Sametti ratsastajineen on napsinut mukavasti kenttä- ja estesijoja. Vielä muutama estestartti, ja Sametin ura on toivottavasti paketissa. Oikeastaan se on paketissa, jäivät sijoitukset sitten alle neljäänkymmeneen tai ’tulevat täyteen’; tammani on oman osansa tehnyt. Seuraava elämänvaihe ja ura odottavat ihan nurkan takana; jalostuskäyttö. Haluan ehdottomasti varsan Sametista, ja toivoisin tamman jälkeläisillä olevan vähän myyntiarvoakin. Yksi tai kaksi jälkeläistä muualle, joko harrastehevosiksi tai kilpakäyttöön, riippuen ihan siitä, mitä isäori ja tietenkin Sametti itse periyttävät. Orivalinnat tulevat olemaan raastavia!

Sametti palaa kotiin ensi kuun alussa, nyt tamma asustelee kisaajansa tallilla Ypäjällä. Olen saanut tasaiseen tahtiin kuulumisia, kuvia ja videoita niin arkielosta kuin kisoistakin; näihin kuulumisiin on sisältänyt paljon naurua ja manailua hevoseni pohjattomasta ruokahalusta sekä mukavuudenhaluisesta persoonasta. Kuten myös siitä, että tammaneiti meinaa paisua jo ruoan näkemisestä.. Tunnistan kyllä hevoseni! Enkä malta odottaa, että saan Sametin kotiin, pääsen itse ratsastamaan sillä ja tuskailemaan ihan samojen asioiden kanssa, kuin kisaajansa nyt. Mistä tulikin mieleen; voihan kantoaika sekä imetysaika ja ruokinnan kanssa tasapainottelu. Pitäisiköhän varuilta stressata jo etukäteen?

12.06.2021 Kolmas pullasorsa tammavarsa
Vaikka Vaski kuinka on menevä, tekevä, jopa vähän levoton, en uskonut sen vaikuttavan Sametin jälkikasvun luonteeseen. Kahden jälkeläisen perusteella on paha vetää mitään suurempia linjavetoja, mutta olin kaikesta huolimatta valmis lyömään vetoa kolmannenkin pullasorsakategoriaan uppoavan varsan puolesta. Ei siinä, tulevan varsan isosiskot ovat, kaikessa mukavuudenhalussaankin, menestyneet varsin mukavasti. Eikä kaikista tarvitse mitään lajilaatuarvostelutähtiä tulla, tavallisille harrastehevosillekin riittää kysyntää! Sellaista minä Sametin jälkikasvusta olen odottanutkin, tytärten menestys on lyönyt minut aivan ällikällä.

Hyvä koti on kaikista tärkeintä. Toivon, että Messinkimoaree kantakirjataan, kisatulokset sun muut ovat sitten plussaa. Tällä on kyllä kiva, monipuolinen suku siitoskäyttöä ajatellen, ja voihan tämäkin yllättää ja menestyä kuten isosiskonsa! (Tässä kohtaa kasvattaja huomauttaa sen kotiin jääneen siskon menestyksen olevan vielä varsa-arvostelujen ja ikäryhmäkilvan tasolla, kyllä se tuloskäyrä vielä kerkeää lässähtää nuoruuden innon rippeidenkin kadotessa. Pessimisti ei pety.) Hyvänä harrastehevosen aihiona minä tämän myyn, mahdolliset kilpatulokset sun muut lienevät suurin yllätys kasvattajalle itselleen.

Tällä kertomuksella minä Sametin kuopuksen, 05.06. syntyneen tammavarsan, myin. Sametin esikoinen, Kurjen Karneia, on saavuttanut aivan valtavan paljon erityisesti luonteeseensa nähden, ja kotiin jäänyt keskimmäinen tytär, Kurjen Tihvinätafti, on ollut oikea nuorten kinkereiden tähti. Vähän odotan, milloin se lupaava ura lässähtää, mutta jos lässähtää, en pety. Tihvinä on minulle hurjan rakas, eikä jokaisesta hevosesta tarvitse tulla ruusukehaita. Tämä kuopus, Kurjen Messinkimoaree, vaikuttaa melkoisen ruoka-orientoituneelta ja mukavuudenhaluiselta, mutta hurjan kiltiltä ja sosiaaliselta. Toivon mukaan siitä tulee Mandelbacken väelle ja erityisesti Miljalle uusi, ihana hevosystävä, oli sen mahdollinen elämänura millainen tahansa.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen