Kurjenpesä

Shāh Māt "Shaahi"

Perustiedot

Meriitit

© Kurjenpesä

Tausta

”Löysin sinulle uuden hevosen.” Kävelin Walpun kanssa loppukäyntejä istuntatehotreenin jäljiltä, kun valmentajani vaihtoi äkisti aihetta.
”Vai sen takia sinä olet virnuillut koko valmennuksen ajan! No, millainen?”
”Nuori, vasta viisivuotias, mutta hirveän lupaava allrounderi. Ja niin komea, ettet usko! Ruunivoikko, hyvärakenteinen ori –”
”Ori?” Kohotin kulmiani, samalla Walpu venytti kaulaansa ja pärskähti.
”Ori”, kuului vastaus, ”hirvittävän hieno new forest.”

En ollut lainkaan vakuuttunut ideasta. Ensinnäkin, etsin hevosta. Toisekseen, sen piti olla tamma. Kolmas mutta oli ikä; toivoin vähän vanhempaa ja valmiimpaa. Valmentajani kuitenkin jatkoi markkinointiaan, ja lopulta taivuin koeratsastamaan ponia.
Pari päivää valmennuksen jälkeen hurautin töistä kotiin nakkaamaan Walpulle päiväsapuskat, ja jatkoin siitä matkaani ponia koeratsastamaan. Ponin omistajat olivat aivan ihastuttavia ihmisiä, new forest -kasvattajia, jotka olivat tehneet vähän entten tentten -ratkaisun Shaahiksi kutsutun orin ja toisen tuontiponin välillä.
”Toinen piti myydä, ja Shaahi sai hintalapun takamukseensa.”

Tarhassa odotti älyttömän komea, ryhdikäs nuori ori, jonka ruunivoikko peitinkarva olisi varmaan kimallellut auringossa, ellei koko eläin olisi ollut kurakerroksen peittämä. Sain tutustua Shaahiin kunnolla, kun kaivoin ponin kuran alta ja varustin sen. Nuori poni vaikutti yhdeltä rasittavalta termiitiltä, joka koetti hammastella vähän kaikkea sekä komentaa minua.
Shaahi testasi minua oikein kunnolla pikku venkoilusta isompiin pukkeihin. En edes tiedä, miten pysyin niissä kaikissa kyydissä! Jokin kuitenkin loksahti paikoilleen siinä viidennen pukkisarjan jälkeen, ja jestas, miten hyvältä ori tuntui! Ne liikkeet, se tuntuma, yleinen fiilis. Olin valmis kärräämään Shaahin kotiin saman tien.

Sunnuntaina Shaahi kotiutui Kurjenpesään huutelemaan Walpun perään. Ja hajottamaan heti yhdet päitset. Ja kuivausloimen.

Luonne

Hyvin usein kutsun Shaahia joksikin aivan muuksi kuin Shaahiksi. Riiviö, termiitti, tuholainen ja sen sellaiset, vähemmän mairittelevat lempinimet kaikuvat tallikäytävällä harmillisen usein. Kyse on pitkälti Latz-mainosten tyylinen ”fiksu pikku riiviöni” potenssiin sata. Ruunivoikko poniherra on tavattoman älykäs, energinen ja oppivainen kaveri, joka tekee tuhojaan joko tylsyyttään tai koska voi ja keksi, miten tämänkin asian saa hajalle. Mitkään virikelelut, rääkkiliikunta tai pahanmakuiset suihkeet, tervat tai muutkaan eivät auta. Riehumiskaveri voisi tehdä terää, mutta valitettavasti en omista yhtään Shaahinkestävää (tai Shaahia sietävää) hevosta.

En kuitenkaan moittisi Shaahia ilkeäksi. Se osaa kyllä käyttäytyä varsin mallikelpoisesti, kunhan sinunkaupat on tehty. Hoidokkina ori on itse asiassa äärettömän mukava kaveri, kunhan se ei näe Walpua. Muille tammoille nyffini hirnahtaa kerran, Walpulle taas huutoflirtataan jatkuvasti. Uusille ihmisille mustajouhinen uhittelee ihan koko ajan koettaen hammastella kaikkea, mihin yltää. Tämä käytös kuitenkin jää pois, kun oriin tutustuu kunnolla eikä anna sen käyttäytyä huonosti tai arkaile uhittelevaa ponia.
Mutta, kuten todettua, Shaahi on hirmu mukava hoidokki. Huomiosta ja rapsutuksista nauttiva poni seisoo nätisti paikoillaan, kun sen kanssa touhuaa ihminen, joka ei arastele. Tomeralla lapsellakaan ei ole ongelmia, arka aikuinen taas voi joutua väistelemään ilmaa näykkivää, uhittelevaa Shaahia. Tilaisuus tekee varkaan. Kun Shaahin kanssa touhuaa koko ajan jotain, eikä unohdu varustehuoneeseen pohtimaan huovan väriä vartiksi, kaikki menee hyvin. Yksin jäädessään poni ikävystyy helposti aloittaen ketjujen syömisen, tavaroiden pudottelun/kaatamisen (mikäli yltää mihinkään) sekä yleisen mekastamisen kuopimisesta kurkku suorana kiljumiseen. Kun hoitaja palaa takaisin, Shaahi rauhoittuu kuin taikaiskusta tuijotellen ihmistä niiiiin söpönä.
Harjaaminen, peseminen, varustaminen, klippaaminen ja sen sellainen sujuu ongelmitta, mutta madotusta sekä kengitystä Shaahi inhoaa. Matolääke ilmeisesti maistuu inhottavalle, ja kengityksessä kestää liian kauan. Välillä ori vaatii huulipuristimen muistuttamaan käytöstavoista, mutta yleensä runsaat kehut sekä satunnainen porkkana pitävät ponin kohtalaisen tyytyväisenä.
Shaahi kulkee hyvin reippain askelin, eikä taatusti hidasta. Tammoille herra saattaa esiintyä muutaman raviaskeleen verran, kaula kaarella ja machohurmurivaihde päällä. Äänellä komentaminen ei auta, kävelyn jatkaminen ja kosionumeron ignooraaminen yleensä palauttaa Shaahin maan pinnalle. (Onneksi omat tammani eivät enää jaksa välittää ruunivoikon kukkoilusta; ilman yleisö Shaahi ei jaksa elostella.) Lastaaminen sujuu vaivatta, kunhan Shaahin lastaa ensin. Jos kopissa/rekassa on kaveri, ori saattaa mennä turhankin vauhdikkaasti kyytiin. Pitkillä matkoilla Shaahi pitkästyy helposti alkaen kuopia, lyhyet matkat sujuvat kiukkuamatta. Pitkien matkojen protestoinneista huolimatta nyffini ei tunnu matkustamista stressaavan, ennemminkin se pitkästyy.

Uudet ratsastajat Shaahi testaa hyvin perusteellisesti tekemällä kaiken paikoilleen jumittamisesta pukkishow’hun, sinne tänne sinkoilusta pystyyn nousemiseen ja vaikka makuulleen laittamiseen. Ensivaikutelma ei todellakaan mairittele Shaahia. Yleensä jo ensimmäisellä ratsastuskerralla Shaahi kuitenkin väläyttelee hyviä liikkeitään ja osaamistaan, ja juuri siksi minä Shaahin ostin. Viidennen pukkisarjan jälkeen jokin loksahti paikoilleen, mustajouhinen tuntui niin hyvältä ratsastaa, ja ne liikkeet!
Parhaiten ori toimii todella kevyillä ohjas- ja pohjeavuilla istunnan näytellessä pääosaa. Riiviömeiningin sikseen jättänyt new forest haluaa tehdä töitä, kunhan sitä vähän haastetaan. Ylihelpot tehtävät niin este- kuin kouluradoilla saavat Shaahin tylsistymään ja aloittamaan apuja vastaan venkoilun. Onkin oma haasteensa tasapainotella tuttujen perusliikkeiden treenaamisen kanssa, ettei orin kuppi mene nurin. Treenit onkin parasta pitää napakoina ja tehokkaina.

Shaahilla on hyvä ryhti ja tasapaino, se kantaa itsensä hyvin, asettuu taipuu ja suoristuu ongelmitta. Kokoaminen on helppoa, samoin takaosan alle saaminen. Liikkeet ovat kevyen ja helpon oloiset, niitä voi säädellä juuri niin paljon kuin osaa. Askelissa on pituutta, tahtia, elastisuutta, ne ovat ylämäkeen rakentuneet. Tiivistettynä; Shaahi liikkuu mielettömän upeasti. Etenkin lisäykset ja laukkatehtävät (etenkin laukanvaihdot!) sujuvat kuin poni ei eläessään olisi muuta tehnytkään.
Hyppääminen on Shaahista mukavaa, paitsi ylihelpoilla yksittäisesteillä. Kun ponia vähän haastaa (erilaiset sarjat, innareihin eri korkuisia esteitä, tekniset radat ja tehtävät ylipäätään), ruunivoikko loistaa. Terävä, nopea ponnistus, pyöreä nopea hyppy, hyvä kaulan ja selän käyttö, erinomainen jalkatekniikka, tasapainoinen laskeutuminen. Shaahi ei kyttää tai kieltele turhia, ponnistuspaikat poni tuntuu löytävän itsekseen, ja se taistelee itsensä esteiden yli vaikka lähestyminen ja ponnistuspaikka eivät olisikaan priimaa. Lyhyet ja vinot lähestymiset ovat enemmän Shaahin mieleen kuin pitkät, luotisuorat tiet. Mikäli tehtävä on orista turhan helppo, laukasta ja hypyistä katoaa terävyys, meno on enemmän puolivillaista puksuttelua ja ajoittaista venkoilua, kun herraa ei oikeastaan huvita edes yrittää.
Rauhalliset köpöttelymaastot lähinnä turhauttavat Shaahia. Uittoreissut, hankitreeni, peltorallit sun muut vähän erilaiset ja/tai vauhdikkaammat reissut ovat paljon mukavampia! Orini on totaalisen maasto- ja liikevarma kaveri siinä määrin, kuin hevonen nyt voi olla. Puskista rääkyen lentävä fasaani ei häiritse sen enempää kuin yllärinä tielle pomppaava peura tai kauempana ärjyvä moottorikelkka.

Kisaaminen on Shaahin mieleen; poni silminnähden syttyy yleisön edessä ja onkin melkoisen karismaattinen, mieleenpainuva poni. Kotona ärsyttävän helppo pohkeenväistö onkin kisoissa ihan OK, sillä eihän yleisön edessä auta kiukutella! Paitsi sysihuonoa ratsastusta. Shaahi on varikolla ja käsihevosalueella aika täpinöissään eikä juuri malta seistä tai kävellä, kun pitää ehtiä moikata jokainen typykkä ja kertoa muille oreille, ruunille ja postilaatikoille, kuka on kingi. Onneksi pöllöenergiat saa ratsastettua verkassa aika hyvin pois, joten radalle astelee yleensä vain voitontahtoinen, esiintymisestä riemumielin nauttiva ruunivoikko.

Sukutiedot

Jälkeläiset

24.07.2018 nf-o. Cadogan Shatranj e. Randyrose Hazelblossom om. Sorel (VRL-00884)

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

17.03.2018 Kouluvalmennus, valmensi Minni
Näin jo kaukaa kentällä ravailevan ratsukon ja saapuessani kentän laidalle tervehdin ratsastajaa ja pyysin häntä jatkamaa ravissa ja ratsastamaan jokaisen kulman hyvin sekä pitämään huolen siitä, että ori on rehdisti taipuneena. Kun Shaahi alkoi näyttämään siltä että se taipuu rehdisti kulmiin, annoin ratsastajan siirtyä käyntiin ja antaa orille pitkät ohjat samalla kun ohjeistin seuraavan tehtävän.

Pyysin Ainoa keräämään orin ohjat uudelleen tuntumalle ja annoin hänelle luvan aloittaa seuraavalla pitkälläsivulla avotaivutuksien tekemisen. Muistutin Ainoa pitämään huolta että Shaahi olisi kunnolla avuilla sekä taipuneena jo kulmassa, jotta avotaivutuksen voisi aloitaa heti kun ratsukko olisi päässyt kunnolla kulmasta lävitse. Alussa ori yritti vähän vempuilla ja näyttää että tehtävä oli liian helppoa joten ensimmäiset avot eivät onnistuneet ihan täydellisesti joten pyysin Ainoa kerran muistuttamaan oria napakasti siitä kuka määrää ja tämän jälkeen ratsukko saikin tehtyä muutaman hyvän suorituksen joiden jälkeen komensin Ainon nostamaan vastalaukan ja työstämään laukan eteenpäin suuntaavaksi ja hyvin rullaavaksi.

Laukan sujuessa pyysin ratsastajaa siirtymään vastalaukassa ratsastamaan isot pääty-ympyrät ja pitämään huolen että ori on kunnolla taipuneena ympyröillä. Kun laukkatehtävä sujui oikealle annoin ratsukon vaihtaa omatoimisesti suuntaa ja tehdä saman tehtävän myös vasempaan kierrokseen. Tähän kierrokseen ori näytti taas hermostumisen merkkejä ja ohjeistin Ainoa olemaan kiinnittämättä isompaa huomiota orin protestiin ja vain suorittamaan päättäväisesti tehtävän.

Kun vasempaan kierrokseen ratsukko sai suoritettua muutaman hyvän ympyrän, annoin ratsastajan vaihtaa laukan oikeaan laukkaan ja aloittaa itsenäiset loppuverryttelyt.

18.03.2018 Estevalmennus, valmensi Minni
Ratsukon verrytellessä rakensin kentälle lyhyen radan joka sisälsi diagonaalilla olevan pystyn ja okserin sekä kolmoissarjan kahden ja yhden laukan väleillä toisella pitkällä sivulla. Huomasin orin keräilevän vähän kierroksia rakentuvista esteistä, joten annoin Ainolle pari pientä tehtävää sileällä tehtäväksi, ennen kuin pyysin ratsastajaa kääntämään ratsunsa diagonaalilla sijaitsevalle pystylle.

Ratsukon lähestyminen näytti ihan hyvältä, mutta loppupeleissä ori tajusi että esteestä ei löytynytkään hirveästi korkeutta, joten ratsukko päätyi ylittämään pystyn puomia kolistellen ja huonoon tasapainoon laskeutuen. Käskin ratsukon uudelleen tehtävälle ja pyysin Ainoa napauttamaan oria kevyesti raipalla lavalle lähestymisessä, jotta se muistaisi ottaa jalat mukaan myös tämmöisellä pienemmällä hypyllä. Parin onnistuneen hypyn jälkeen ratsukko sai siirtyä tekemään samaa tehtävää ensin okserilla ja sitten sarjalla, ennen kuin Aino sai siirtää ratsunsa välikäynneille ja nostin itse tehtävät metrin korkeuteen.

Ohjeistin ratsukkoa hyppäämään esteet niin, että ensin ratsukko hyppäisi diagonaalilla olevan pystyn, siitä jatkaen sarjalle ja hypäten viimeisenä diagonaalilla olevan okserin. Aino nyökkäsi ymmärryksen merkiksi ja lähti suorittamaan tehtävää. Shaani yritti taas kiukutella ensimmäisen esteen, mutta Aino oli hyvin hereillä ja ennen sarjaa komensikin ratsuaan juuri oikeassa kohtaa joten ori hyppäsi loput tehtävät hyvällä tekniikalla. Annoin ratsukon suorittaa tehtävän molempiin suuntiin, ennen kuin nostin esteitä vielä kerran niin että loppukierroksilla kaikki hypyt olivat 120cm korkeudessa. Kun ratsukko sai vielä yhden onnistuneen kierroksen alle kiitin Ainoa ja annoin luvan loppuverkkaan.

24.03.2018 Termiittituhkimo
"Ei ole todellista", puuskahdin puoliksi epäuskoisena, puoliksi turhautuneena puhdistaessani Shaahin oikeaa etukaviota. Ori oli jälleen onnistunut potkaisemaan kenkänsä irti. Tarkistin nopeasti muutkin kaviot, eikä irtokenkiä onneksi ollut enempää. Kavioiden puhdistus sai jäädä hetkeksi sikseen, talutin Shaahin karsinaansa ja lähdin kiertämään tarhaa ympäri. Se hyvä puoli näissä pakkasissa ja hangissa on, ettei irtokenkiä joudu onkimaan kuravellistä. Tällä kertaa kenkä löytyi nopeasti aika lailla keskeltä tarhaa.
"Komealle mutkalle sinä kenkäsi saat", puhelin itsekseni kävellessäni takaisin talliin samalla tippaleipää imitoivaa kenkää tarkastellen.

"Hommasit itsellesi sitten vapaapäivän", totesin Shaahille, joka katseli minua korvat hörössä, vähän ihmeissään koko tilanteesta. Kaipa poni tajusi jonkin jääneen kesken. Hymähdin, taputin orin kullankeltaista kaulaa ja syötin yhden taskuuni jääneen pikkuporkkanan ahneelle melkeintuhkimolleni.
Minulla ei ollut uutta kenkää Shaahille (enkä olisi viitsinyt lyödä kenkää kiinni muutenkaan; kengittäjä tulee tiistaina), joten suunnitelmani koulutreenistä peruuntuivat. Sulkiessani ponin kevyen ulkoloimen solkia pohdiskelin, mahtaisivatko putsit auttaa etusten kenkien kanssa, vai onnistuisiko Shaahin järsiä putsipari toisensa jälkeen rikki. Ei nyffini kuitenkaan ihan viikon-parin välein kenkiään irrottele, vaikka joskus jupisenkin Shaahin hukkaavan kenkiään samaan tahtiin kuin Manki ajatuksiaan. Mikä ei pidä paikkaansa, Manki ei ajattele eikä Shaahi nyt niin paljoa etukenkiään irrottele.

Heti irti päästyään Shaahi ampaisi pukkilaukkaan pitkin tarhaansa. Suljin putkiaidan portin päätäni pudistellen. Tarhakaveri ei tosiaan tekisi pahaa tuolle pikku termiitille. Ehkä loimien (ja vähän kaiken muunkin) järsiminen ynnä muu ei-toivottu käytös vähän laantuisi, jos Shaahilla olisi lajitoveri, jonka kanssa kisuta.

20.08.2018 Hei hei hetkeksi
Olen kertaalleen ollut ihan estevalmennuksessa Shaahin kanssa, minkä lisäksi olen silloin tällöin hypännyt pieniä, helppoja estetehtäviä orin kanssa (vaikka ne Shaahin mielestä ovatkin lällyjä, tylsiä ja tyhmiä). Kunnon estetreenit ja etenkin kisaaminen ovat kuitenkin olleet aina ammattikuskin hommia. Vaikka kuinka alkaisin tosissani treenaamaan Shaahin kanssa, menisi jokunen tovi, että olisin varma, osaava 120cm ratojen kuski. Shaahi nyt ei muutenkaan ole se ideaalein ensitreenikaveri projektiin "koulutädistä esteratsastajaksi".. Hyvä ponihan tämä on, jopa loistava, kapasiteettia riittää, laukka on hyvä. Hypytkin ovat yleensä hyviä, paitsi kun tehtävä on Shaahin mielestä lälly, tylsä ja tyhmä. Ei todellakaan mikään helpoin opetushevonen.
Ori on pitkästä aikaa palannut aktiiviseen estetreeniin ja kisaamiseen. Tänään ruunivoikkoni lähtee hetkeksi Susirajaan asustamaan; Susirajassa järjestetään 120cm kisoja useampana päivänä peräkkäin, minkä lisäksi oria ratsastaa ainakin seuraavat pari kuukautta joko narri tai Sarlotta, molemmat susirajalaisia. Saa nähdä, montako kuivatusloimea Shaahi tällä reissulla järsii palasiksi..

30.08.2018 Maailmanmatkaaja
Ponini on tällä hetkellä Espanjassa. Susirajalaiset lähettivät yhden oman orinsa Namyshilliin hyppäämään, ja Shaahi meni samalla kyydillä, saman ratsastajan kisattavaksi. Kai 120cm luokkia olisi lähempänäkin ollut, mutta mitäs yhdet ulkomaanreissun kuljetuskulut sun muut tässä orastavassa konkurssissa tekevät! Shaahi ja Susirajan Jymy eivät alkumatkasta sietäneet toisiaan, mutta nyt kuulemma asustavat ihan tyytyväisinä naapurikarsinoissa ja -tarhoissa Espanjan auringon alla. Matka oli sujunut orien keskinäistä turvannyrpistelyä lukuun ottamatta rauhallisissa merkeissä ilman mitään hämminkiä. Tämä oli Shaahille tonen vähän pidempi, maitten välinen reissu; ensimmäinen oli nuorena oripoikana matka Iso-Britanniasta Suomeen.
Odotan innolla, miten Shaahi pärjää! Toivottavasti ori toisi edes yhden ruusukkeen mukanaan. Eikä ihan hirveästi tuhoaisi paikkoja vieraassa tallissa.. Ämpärit, ruokakupit ja vähän kaikki saavat turhan tehokkaasti kyytiä new forest -termiitiltä.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen