Kuvagalleria






Kuvien © Huttis
virtuaalihevonen, a sim game horse

Ulkoasun © Hanna K.
Otsikon kuvien © Janette H.
Rakas tammamammamme löytyi kuolleena karsinastaan 23.08.2014. Kankku oli loppuun asti hyväkuntoinen, virkeä vanhus, jota jäämme muistelemaan lämmöllä.

Kangas-Tus VH13-018-0805

Kangas-Tus "Kankku" kasv. Anita Torppari., Suomi
suomenhevonen, tamma om. Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
153cm, rautias, piirto Ei hoitajaa
29v, s. 17.06.2012, satunnainen (4v 02.10.2012) koulupainotteinen; va B / vaativa valj. / aloittelija

Hieno Kankkumme palkittiin 15.06.2014 KRJ-I-palkinnolla pistein 101p. Hieno, hieno Kankkunen!

15.06.2014 tamma vietiin myös SLA:n tuomareiden eteen, emmekä voisi olla iloisempia ja ylpeämpiä tammastamme, joka tasan sadan pisteen myötä sai SLA-I-palkinnon.

Luonnekuvaus

Kankku on jopa ylienerginen tamma, joka on siihen yhdistettynä pullantuoksuinen Täti Moonika, pukeutuneena hyrrän valeasuun. Tättähäärä, joka on koko ajan menemässä jo seuraavaan asiaan, vaikka edellinen olisi vielä kuinka kesken. Toisin kuin moni muu susirajalainen, Kankku ei ole suoraan liian vauhdikas, pikemminkin se ajattelee nopeammin kuin tekee. Toisin kuin monelta muulta, suomenhevoselta ei niinkään löydy liikaa vauhtia, se vain jättää asioita kesken ja tekemättä. Jos tamma olisi ihminen, se olisi juuri se hyvää tarkoittava täti, joka tarjoilee pullaa ja kahvia, mutta unohtaa ne puolimatkassa koska tarjoileekin teetä ja teeleipiä. Mitä kultaisin ja suloisin hevonen, joka valitettavasti syö omaa ihanuuttaan sinkoilemalla asiasta toiseen nopeammin kuin Kankkua ehtii sanoa.

Hoidokkina Kankku on ajoittain joka ponitytön unelma, ajoittain ärsyttävä kopukka joka tekisi mieli jättää hoitamatta. Tamma saattaa olla mitä rauhallisin ja kultaisin halipusuponi, joka seisoo paikoillaan maailman tappiin asti ja tottelee pienimmästäkin vihjeestä. Aivan yhtä hyvin Kankku saattaa olla pyörivä väkkärä, joka ei pysy hetkeäkään paikoillaan, ei nosta kavioitaan eikä muutenkaan kykene hyrräleikiltään mihinkään järkevään, ainakaan helpottamaan hoitajan arkea ja puuhastelua.
Suomenhevosta taluttaessa voisi aivan yhtä hyvin ulkoiluttaa leijaa, Kankku kun on niin menossa ja lennossa ettei malta kavioissaan pysyä. Intopiukea hevonen ei sähläämisestään huolimatta rynni tai koeta tulla ihmisen päälle, Kankku kunnioittaa taluttajansa omaa tilaa ja koikkelehtii kiltisti omallaan.

Kankku on hyvin pirteä, nöyrä ja työintoinen hevonen, jopa liiallisuuksiin asti. Pyrkiessään miellyttämään ratsastajaansa tamma käy läpi kaiken osaamansa jollei kerralla ymmärrä ratsastajansa apuja. Kankun kanssa saakin olla hyvin rauhallinen ja selkeä, ettei tamma vain ala vetämään näystöstä aiheesta "kaikki osaamani koulukiemurat satunnaisessa järjestyksessä".
Yksi Kankun suurimpia kompastuskiviä on sen innokkuus. Kankkua on vaikea saada kanavoimaan energiansa täysin asiaan, joten se on välistä turhankin reipas ja suurpiirteinen ratsu tai vaunuhevonen. Kankku kyllä osaa, eri asia on ejtiikö se näyttää osaamistaan kenellekään viipottaessaan häntä putkella menemään. Rauhallinen ratsastaja / ohjastaja rauhoittaa Kankkuakin, ja rauhoittuessaan Kankku kykenee vaikka ja mihin, sille ei tarvitse kuin vähän ehdottaa tai pyytää niin Kankku menee ja tekee. Ihastuttavan nöyrä ja miellyttämisenhaluinen tamma, jonka kanssa on ilo tehdä töitä - ainakin silloin kun Kankkukin malttaa tehdä töitä. Tamma on aivan yhtä miellyttävä ajaa kuin ratsastaakin, eikä sen kanssa ole käytännössä väliä istutko satulassa vaiko kuskin penkillä, Kankku toimii avan samalla tavalla.

Liekö se sitten hyvä vai huono asia, Kankku ei kilpailuissa juurikaan eroa kotikentältä. Se haluaa miellyttää parhaansa mukaan ratsastajaansa ja miellyttääkin tätä siis kaikin mahdollisin tavoin, joita osaa jos ratsastaja ei erikseen jotain pyydä. Tamma on se hevonen, joka jo verryttelyssä juoksee yli-innokkaasti joka puolelle ja tekee kaiken mahdollisen aivan liian nopeasti ratsastajan tuskaillessa selässä hevosen liikaa intoa. Radalla Kankkua saa ratsastaa tarkasti ja koko ajan, sillä muutoin se vetää kesken radan läpi kaiken, minkä osaa. Tammalla edes yksinkertainen laukkaympyrä ei ole yksinkertainen, sillä jokainen askel pitää erikseen ohjeistaa, jos hevosen jättää hetkeksikään yksin se uskoo, että täytyy silti tehdä jotain. Kankku ei ole se yksinkertaisin hevonen kilpailla, mutta mikäli sitä osaa ratsastaa se on mitä hienoliikkeisin kouluratsu.

Sukutaulu & -selvitys

i. Aavikkovaeltaja
evm, sh, prt, 157cm
ii. Vaalija
evm, sh, vprt, 153cm
iii. Vaanija
evm, sh, vrt, 156cm
iie. Valitsija
evm sh, trt, 152cm
ie. Kuivuusvaiva
evm, sh, rt, 153cm
iei. Kuumavika
evm, sh, vrt, 159cm
iee. Kaikkivialla
evm, sph, prt, 145cm
e. Ilmes-Tys
evm, sph, vrn, 147cm
ei. Ilmaannus
evm, sph, rn, 146cm
eii. Villi-Ilmaus
evm, sph, trn, 144cm
eie. Aliissa
evm, sh, rt, 150cm
ee. Kuvajai-Nen
evm, sh, vrt, 157cm
eei. Nessoori
evm, sh, trt, 161cm
eee. Kuvi-Tus
evm, sh, rt, 154cm
Sukuselvitys:

i. Aavikkovaeltaja oli komea punarautias läsipää, jolta löytyi säkäkorkeutta 157cm. Koulupainotteinen, vaativa B -tasoinen komistus oli herkkä ja kuuliainen ratsu, jonka esiintyjän elkeet ja karisma yhdessä harvinaisen hyviin liikkeisiin toivat mainetta, kunniaa ja ruusukkeen poikineen omistajan seinälle. Aavikkovaeltaja oli vuosikaudet tuttu nimi koulukilpailuiden tuloslistojen kärkipäässä, ja orin ura onkin harvinaisen kiitelty.
Jalostuksessa Aavikkovaeltaja jatkoi samalla varmuudella kuin se oli esiintynyt kouluradoilla. Orilla on kolmisenkymmentä jälkeläistä, kaikki kapasiteetikkaita koulu- tai valjakkohevosia, joista suurin osa kilpailee enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Ori on periyttänyt hyviä liikkeitä ja karismaattista olemustaan.

ii. Vaalija oli hyvin perinteisen oloinen suomenhevonen (korkeutta 153cm), tanakka vaaleanpunarautias jauhokuonolla ja liinaharjalla. Vaalija ei ollut aivan yhtä karismaattinen kuin emänsä, mutta siltä löytyi kuitenkin näyttävyyttä ja luonnetta sen verran, että vaativa B -ratojen tuomarit ropisuttivat kelpo pisteet orin suorituksista. Kakkosella kirjattu ori sai kehuja nöyrästä, työteliäästä luonteestaan ja sitä kehuttiin ihanteelliseksi suomenhevoseksi. Piipahtipa Vaalija edustamassa Suomea ulkomailla asti, Tallinn International Horse Show'ssa se esitteli suomenhevosen monipuolisuutta valjakossa, kouluratsastuksessa ja esteillä, jotka sujuivat peräti metriin asti.
Periyttäjänä Vaalija oli varsin kelvollinen. Sen hyvä luonne ja karisma periytyivät varsoille, rakennetta piti hakea tammalta. Orin kuutisenkymmentä jälkeläistä ovat käypiä yleishevosia, este- ja kouluratsuja, valjakkopelejä, harrastepolleja, ratsastuskouluhevosia... Kaikkea laidasta laitaan.

iii. Vaanija, vaaleanrautias 156cm ori ei ollut millään tavalla kovin sykähdyttävä. Se oli kohtalaisen kevytrakenteinen ja vaikka siinä ei sen suurempaa vikaa ollutkaan, ei se oikein miltään onnistunut näyttämään. Helppo A -radoilla kilpaillut Vaanija tuntui pyytelevän anteeksi olemassaoloaan ja se oli todella vaikeaa saada prepattua kisakuntoon. Loppujen lopuksi siitä ei mitään tullutkaan ja ori myytiin harrastepuksuksi metsälenkkejä varten. Siihen Vaanija sopikin hyvän luonteensa ansiosta paremmin, joskin harmillisesti hyväsukuinen ja -rakenteinen ori ruunattiin.
Ennen myymistään Vaanija ehti kuitenkin astua kymmenisen tammaa. Luonteikkaamman ja hivenen raskaamman tamman kanssa tehdyt varsat näyttivät isäänsä paremmilta ja pärjäsivät kilparadoillakin. Siltikään Vaanija ei periyttäjänä sykähdyttänyt, vaan enemmänkin korjasi tamman puutteita.

iie. Valitsija (tummanrautias, 152cm) oli rehellisesti komea tamma, hivenen roteva ja orimainen tapaus, mutta muuten erittäin hyvärakenteinen ja ryhdikäs ilmestys. Ratsusuunnalle KTK-II -palkinnolla palkittu Valitsija vei ryhdikkyytensä ja tiukan asiallisen luonteensa myös kouluradoille, ja menestykin hyvin helppo A - vaativa B -radoilla. Valitsijalla oli teräksiset hermot ja kuivan asiallinen luonne, se ei perustanut haleista, rapsutuksista tai ylimääräisestä hössötyksestä. "Jokaisen raviäijän unelma", tamman omistaja totesi moneen otteeseen.
Valitsija periytti rakennettaan erittäin vahvasti kaikille neljälle orivarsalleen. Tamman jälkeläiset ovat pärjänneet hyvin näyttelyissä ja kouluradoilla, kapasiteetikkain jälkeläisistä on tehnyt tulosta vaativa A -radoilla.

ie. Kuivuusvaiva, perusrautias 153cm korkea tamma oli hyvärakenteinen tamma, joka kirjattiin jo nelivuotiaana ratsusuunnalle kakkoselle. Emältä perityt hyppylahjat tekivät Kuivuusvaivasta mainion yleiskilpurin. Se kilpaili helppo A - vaativa B -tasolla, kotona hinkattiin vaativaa A:ta. Esteitä kilpailtiin tasolla 80cm, kotona Kuivuusvaiva todistettavasti ylitti metrin radan ja 120cm yksittäisen esteen, mutta kilpailuissa pysyttiin matalammissa luokissa, tamma ei erityisemmin nauttinut isojen esteiden hyppelystä. Rehtiluontoinen, mutta napakkaa käsittelyä vaativa Kuivuusvaiva teki hyvää tulosta kilparadoilla ja korotti kantakirjapalkintonsa myöhemmin ykköseen.
Erinomainen periyttäjätamma teki valitettavasti vain neljä varsaa hankalan tiinehtymisensä vuoksi. Kaikki Kuivuusvaivan varsat ovat kuitenkin olleet erityisen lahjakkaita kouluhevosia, luonteeltaan työteliäitä ja ihanteellisia kilparatsuja.

iei. Kuumavika, komea vaaleanrautias 159cm korkea ori sai kehuja erityisesti hyvistä jalka-asennoistaan. Täydellinen se ei ollut, ahdas pään ja kaulan liittymä sekä huipukas lautanen varmistivat sen, mutta Kuumavika oli kokonaisuutena sopusuhtainen ja komea ori. Sillä tähdättiin alusta asti kilpakentille ja Kuumavika kilpailikin sekaisin peräti Pyhää Yrjöä ja vaativaa A:ta. Lunki kaveri, josta kuoriutui kilparadalla todellinen flirtti sekä tuomareita, että yleisöä kohtaan - tässä oli ori, joka voitti suomenhevosten koulumestaruudet vuosi toisensa perään. Kantakirjatessa Kuumavika heitti itsensä suoraan ykköselle suoritustensa perusteella.
Kuumavika oli suosittu jalostusori koulutammoja astuttaessa. Ori periytti kapasiteettiaan, rehtiä luonnettaan ja rakennettaan - se oli oikeastaan ihanteellinen siitosori, sillä siltä periytyi paljon hyvää ja hyvin vähän mitään huonoa.

iee. Kaikkivialla ei ollut täysin nimensä mukainen tapaus. Punarautias 145cm korkea pienhevostamma oli rakenteeltaan mukiinmenevä, pikkuvikainen tapaus, jonka luonne ei jättänyt kylmäksi ketään. Alun perin tamma toimi ratsastuskouluhevosena, mutta se ei kestänyt jatkuvasti vaihtuvia ratsastajia ja ihmisiä, joten Kaikkivialla myytiin "parempaan harrastamiseen". Varsinaiseksi kilparatsuksikaan ei luonteikkaasta, hieman omapäisestä ja murjottavasta tammasta ei ollut, mutta se pyörähti silloin tällöin näyttäytymässä helppo B - A -radoilla ja 100cm esteillä, sijoittuen yleensä kohtalaisesti silloin harvoin kisoihin eksyessään.
Kaikkivialla ei siirtynyt myöskään varsinaiseen jalostuskäyttöön, mutta sillä teetettiin kuitenkin kaksi varsaa. Oreiksi valittiin pääasiassa rautahermoisia hevoskokoisia oreja, joilla oli hyvät jalka-asennot paikkaamaan Kaikkiviallan hermostuvaa luonnetta ja sapelijalkaisuutta sekä takajalkojen painuneita vuohisia.


e. Ilmes-Tys, kaunis vaaleanruunikko pienhevostamma (147cm) oli monen mielestä poikkeuksellisen hyvä hevonen, sillä se peri vanhemmiltaan vain parhaat ominaisuudet. Hyvillä ratsuhevosen askellajeilla varustettu vankkatekoinen, hyväjalkainen ja ryhdikäs tamma myytiin nelivuotiaana kouluratsua etsineelle, joka veikin Ilmes-Tyksen vaativa B -tasolle. Tamma kärsi lyhyen jännevammakierteen seitsemänvuotiaana, teki silloin ensimmäisen varsansa ja palasi kisaradoille. Ilmes-Tys kantakirjattiin pienhevosena ykköselle, ratsuna taas kakkoselle ja se sai paljon kehuja. Vaikka tamma oli välillä vähän liiankin innokas luonteeltaan, se oli kuitenkin nöyrä ja miellyttämisenhaluinen ja jos sen energian vain sai kanavoitua oikein se oli aivan loistava tapaus.
Ilmes-Tyksen varsat ovat perineet emältään hieman liiallista energiaa, mutta myös hyvän käsiteltävyyden, hyvät liikkeet ja jalat. Tamma teki elämänsä aikana kuusi varsaa, jotka suorastaan revittiin käsistä koulupuolelle, vaikka parista yleishevosia tulikin. Ilmes-Tys kuoli arvokkaan innokkaana vanhuksena 28-vuotiaana omassa karsinassaan.

ei. Ilmaannus osoittautui onnistuneeksi yhdistelmäksi. Ruunikko 146cm korkea pienhevosori oli tuntemattoman orin jälkeläinen, mutta se oli ilkikurinen, työintoinen tapaus, jota oli helppo käsitellä vaikka se keppostelusta pitikin. Siinä, missä Ilmaannuksen isä jäi tuntemattomaksi tapaukseksi ori itse menestyi aluemestaruuksissa helpossa A:ssa vuosi toisensa jälkeen. Hyvärakenteinen, ryhdikäs ori kantakirjattiin aikanaan kakkoselle ja se sai rutkasti kehuja erinomaisista jalka-asennoistaan sekä työinnostaan, joka paistoi Ilmaannuksesta kauas. Ori myytiin kantakirjattuna jalostushevoseksi, sillä Ilmaannuksen omistajalla ei ollut intoa käytää hevosta jalostushommiin ja sen kisaurakin alkoi olla ohi.
Ilmaannus oli erityisesti pienhevossuunnalla haluttu nimi sukutaulussa, sillä se toi tamman kuin tamman kanssa varsaan hyvää jalka-asentoa sekä loistavaa työmotivaatiota. Vaikka liian pitkärunkoisen tamman kanssa orin jälkeläiset saivat helposti liian pitkän ja heikon selän, sellaiset varsat ovat vain erittäin pieni osuus Ilmaannuksen viidestäkymmenestä jälkeläisestä.

eii. Villi-Ilmaus, 144-senttinen tummanruunikko pienhevosori, oli pääasiassa monitoiminen harrastehevonen. Orilla ratsastettiin, ajettiin ja hiihtoratsastettiin, milloin mitäkin teki mieli tehdä. Villi-Ilmaus oli rakastettava hulivilipoika, joka kepposteli päivät pitkät, mutta rauhoittui kun komennettiin tai kun sen selkään laitettiin lapsi. Hyväntahtoinen, luotettava ja harvinaisen fiksu ori oli omistajiensa silmäterä, ja perheen vanhimman tyttären innostuttua kilparatsastuksesta tytär kävi ensimmäiset kisansa juuri Villi-Ilmauksella. Tyttärelle hankittiin kilparatsu, joten Villi-Ilmauksen kisaura jäi lyhyeksi, ja sillä on vain muutama helppo A/70cm tulokset. Kotikylässään ori kuitenkin oli julkkis, kiitos loistavan luonteensa ja ryhdikkään olemuksensa.
Vähäisten näyttöjensä, kantakirjaamattomuutensa ja tuntemattomuutensa takia Villi-Ilmauksen jälkeläismäärä on vähäinen. Orilla on vain neljä varsaa, kaikki oman kylän tammojen kanssa. Villi-Ilmauksen varsoista tuli hyväluonteisia, monipuolisia harraste- ja kilpahevosia, joiden kanssa pystyi harrastamaan hevosia juuri sillä tavalla kuin halusi. Lisäksi ori periytti kestäviä jalkojaan ja ryhdikkyyttään. Villi-Ilmaus kuoli 33-vuotiaana.

eie. Aliissa oli tavallinen liinaharjainen rautias, 150cm korkuinen perustamma, joka ei kotioloissa jäänyt kenenkään mieleen. Perinteisen rehti, reipas ja kiltti suomenhevostamma sai eloa ja näyttävyyttä ainoastaan kisoissa, Aliissa rakasti huomiota ja teki aina parhaansa. Helppo A -tasoinen tamma teki hyvän kilpauran, vaikka tamma ei sijoittunutkaan läheskään aina se sai aina hyvää palautetta tuomareilta. Rakenteeltaan tamma oli hivenen pitkänmallinen, mutta sporttinen tapaus, jonka jalka-asennot olivat poikkeuksellisen hyvät ja pää ilmeikäs.
Tiinehtymisongelmien vuoksi Aliissalla on vain kaksi varsaa. Tamman varsoilla on enemmän luonnetta ja näyttävyyttä kuin Aliissalla itsellään, mutta tamma periytti selväpäisyyttä, hyvää käsiteltävyyttä ja työintoaan. Kummatkin Aliissan varsoista ovat vaativa B -tason kouluratsuja, ja vieläpä varsin menestyneitä sellaisia. Tamma itse kuoli 27-vuotiaana vanhuuteen omalle laitumelleen.

ee. Kuvajai-Nen oli hivenen vankkatekoinen, 156cm korkuinen rautias läsipää, joka paikkasi vaatimatonta ulkonäköään hyvillä liikkeillään. "Hivenen tavallista tanakammalta ravurilta" näyttäneellä tammalla oli mahdottoman hyvät ratsuhevosen liikkeet, ja helppo B-A -kouluradoilla kisannut Kuvajai-Nen sai aina hyvät pisteet liikkeistään. Hyvähermoinen, reipas ja nöyrä tamma oli kotioloissa mamman mussukka ja tarhan mutaisimmassa kohdassa viihtyvä pikku porsas, josta kisoissa kuoriutui voitontahtoinen suorittaja, joka antoi itsestään aina 110%. Omistajansa kanssa Keski-Suomen kouluradoilla hyviä tuloksia tehnyt kantakirjattiin KTK-II:lla, joskin pääasiassa kilpailutulostensa ansiosta; pelkällä rakenteella olisi irronnut pelkkä kolmonen. Suoritustensa lisäksi tammaa kehuttiin sen ehdottoman rehellisestä, fiksusta luonteesta.
Kuvajai-Nen teki kuusi varsaa, kaikki tarkoin valittujen orien kanssa. Tamma periytti hyvin tasaisesti kaikkia ominaisuuksiaan rakenteesta luonteeseen ja liikkeisiin, hivenen orista riippuen. Kaikilla tamman varsoilla on hyvä luonne ja erittäin tyytyväinen omistaja, olipa varsa sitten kilpailu- tai harrastekäytössä. Kuvajai-Nen on etenkin tammalinjassa haluttu nimi nykypäivän koulusuomenhevosten sukutauluissa. Tamma kuoli 25-vuotiaana.

eei. Nessoori oli vankkarakenteinen, 166-senttinen lekapäinen suomenhevosori, joka ei rakenteellaan hurrannut. Vaikka ori olikin osaava kouluratsu ja luonteeltaan nöyrä ja yritteliäs - oikea kilparatsastajan unelma! - se ei rakenteensa vuoksi suorittanut kuin helpon B:n ratoja, vaikka halua ja osaamista olisi ollut pidemmällekin. Nessoori onkin saanut kehuja etupäässä luonteestaan, joka oli täysi kymppi miltä kantilta tahansa katsottuna. Vankka runko, huomattava etupainoisuus ja raskas, mutta kestävä luusto sekä huono ryhti eivät ainakaan imarrelleet oria, kuten ei myöskään taipumus liian syvään muotoon. Orin tulokset heittelivät vahvasti nippa nappa läpi kahlatuista radoista huippuprosentteihin.
Jalostuksessa ori teki parempaa jälkeä kuin kouluradoilla. Nessoori teki itseään kevyempirakenteisten tammojen kanssa erittäin kapasiteetikkaita kouluratsuvarsoja, jotka saivat isänsä hienon luonteen. Osaavimpien varsojen kanssa harjoiteltiin kotikentillä jopa Pyhän Yrjön liikkeitä. Nessoori on nykypäivänä ori, jota arvostetaan muutaman jälkeläisen kautta kouluperiyttäjänä, ja loppujen jälkeläisten kohdalla oria kehutaan sen antaneen harrasteratsulle hienon luonteen.

eee. Kuvi-Tus, rautias 154cm korkuinen tamma kuoli vain 12-vuotiaana katkaistuaan jalkansa laiduntappelussa. Elinaikanaan tamma oli tehnyt pari varsaa ja toiminut parempana harrasteratsuna, jolla kisailtiin silloin tällöin kouluradoilla (he B-A) kohtalaisin tuloksin. Kuvi-Tuksesta olisi aktiivisemmalla treenillä saanut kunnon kisapelin, hevosen omistajalla vain ei ollut kiinnostusta sille puolelle. Kuvi-Tus oli rehti ja nöyrä tamma, hyvin pirteä ja sosiaalinen tapaus joka ei meinannut kavioissaan pysyä kun kaikki oli niin jännää. Tammalla oli erityisen kaunis pää, ja sen laukkaliikkeet saivat kerta toisensa jälkeen kehuja koulutuomareilta.
Kuvi-Tus teki kaksi varsaa, molemmat tammoja. Toinen varsa päätyi kilparatsuksi ja toinen ratsastuskoulun luottohevoseksi. Tamman jälkeläisille yhteistä on hyvä luonne ja rautaiset hermot. Varsojen rakenteissa oli sen verran eroja, että "tyypilliseltä suomenhevoselta hyvine ja huonoinen kliseineen" näyttävän Kuvi-Tuksen ei oleteta periyttäneet rakennepuolta, ainoastaan luonnetta.

Jälkeläiset

Syntynyt Varsan nimi Isä Omistaja
16.01.2014 sph-t. Kummas-Tus i. Kahlitun Savumerkki om. Susiraja
01.06.2014 sh-t. Harmis-Tus i. Harmoiri om. Dora VRL-13090
24.06.2014 sh-t. Ventoksen Kangerrus i. Hölyn Pöly om. Mörkövaara
13.07.2014 sh-t. Heijas-Tus i. Petkele om. Pirunkorpi

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuunottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Spoiler:

KRJ
40 sijoitusta joista 5 voittoa
18.06.2013 Taavilan Suomenhevoset va B 6/50
22.06.2013 Taavilan Suomenhevoset va B 4/50
22.06.2013 Taavilan Suomenhevoset va B 3/50
02.07.2013 Fiktio va B 4/40
03.07.2013 Fiktio va B 5/40
03.07.2013 Shamrock Hill va B 4/30
05.07.2013 Mewian Welsh va B 6/40
05.07.2013 Fiktio va B 3/40
05.07.2013 Marike va B 1/50
05.07.2013 Kasu ponies va B 3/50
08.07.2013 Yksityistalli Hummingbird va B 1/30 78.001%
08.07.2013 Moana part breds va B 3/40
11.07.2013 Shamrock Hill va B 3/30
24.07.2013 Claridge Stud va B 6/36 77.755%
24.07.2013 Marike va B 6/50
26.07.2013 Marike va B 7/50
27.07.2013 Marike va B 3/50
30.07.2013 Susiraja va B 2/30 85.307%
02.08.2013 Susiraja va B 1/40
04.08.2013 Susiraja va B 4/40
04.08.2013 Mewian Welsh va B 5/40
05.08.2013 Susiraja va B 2/40
06.08.2013 Susiraja va B 5/40
06.08.2013 Mewian Welsh va B 6/40
12.08.2013 Mewian Welsh va B 5/40
10.09.2013 Oldfinion Dressage va B 4/30
11.09.2013 Oldfinion Dressage va B 5/30
16.09.2013 Oldfinion Dressage va B 5/30
17.09.2013 Oldfinion Dressage va B 5/30
19.09.2013 Oldfinion Dressage va B 5/30
20.09.2013 Oldfinion Dressage va B 4/30
21.09.2013 Oldfinion Dressage va B 3/30
22.09.2013 Oldfinion Dressage va B 1/30
11.10.2013 Carbon Sporthorses he A 1/40
15.10.2013 Carbon Sporthorses he A 2/40
18.10.2013 Carbon Sporthorses he A 6/40
12.10.2013 Sakasti va B 3/60
13.10.2013 Sakasti va B 4/60
16.10.2013 Hillamäki va B 3/40
17.10.2013 Hillamäki va B 6/40

VVJ
5 sijoitusta joista 0 voittoa
16.06.2013 Susiraja Vaativa yhdistetty yksiköille 4/23
01.08.2013 Konkkaronkka Vaativa yhdistetty yksiköille 4/30
04.08.2013 Konkkaronkka Vaativa yhdistetty yksiköille 5/30
04.12.2013 Breandan vaativa yksilövaljakko, avoin yhdistetty 03/40
06.12.2013 Breandan vaativa yksilövaljakko, avoin yhdistetty 05/40

KERJ
14 sijoitusta joista 7 voittoa
25.10.2013 Huvitutti aloittelijaluokka 1/10
26.10.2013 Susiraja aloittelijaluokka 3/14
26.10.2013 Huvitutti aloittelijaluokka 1/10
27.10.2013 Huvitutti aloittelijaluokka 1/10
05.11.2013 Susiraja aloittelijaluokka 1/12
06.11.2013 Susiraja aloittelijaluokka 2/12
08.12.2013 Susiraja aloittelijaluokka 2/16
12.12.2013 KK Ginger aloittelijaluokka 1/20
18.12.2013 Susiraja aloittelijaluokka 2/10
23.12.2013 Marike aloittelijaluokka 2/8
16.01.2014 KK Ginger aloittelijaluokka 1/9
21.02.2014 Susiraja aloittelijaluokka 3/17
23.02.2014 Susiraja aloittelijaluokka 4/17
26.02.2014 Susiraja aloittelijaluokka 1/17

Valmennukset

29.09.2013 Kouluvalmennus va B, valmensi Dora
Lissu oli kyllä kertonut Kankun olevan pirtsakka hevonen ennen valmennusta, mutta en ollut kuvitellut suomenhevosta ihan niin sähköjänismäiseksi. Tamma kipitti heti alkukäynneistä saakka pitkin uraa välillä pärskyen ja sen jalat huitoivat siihen tahtiin että melkein luuli hevosen lähtevän lentoon. Katselin menoa hetken ja seurasin kuinka Lissu yritti istunnallaan ja puolipidätteillä rauhoitella hevosta, joka kuitenkin jyrän tavoin jatkoi talsimistaan eteenpäin samalla riemukkaan vauhdikkaalla tahdillaan. Pyysin ratsukkoa tekemään pitkillä sivuilla pieniä voltteja, jotka toivottavasti pakottaisivat hevosta taipumaan sen verran että vauhti vähän hiljentyisi ja juuri näin tapahtuikin. Volttien välissä Kankku kyllä tikitti eteenpäin samaa vauhtia, mutta voltin ajaksi se sentään rauhoittui. Muutamien volttien jälkeen muutin hiukan harjoitusta ja pyysin Lissua menemään tamman kanssa koottua käyntiä ja tekemään kaksi volttia pitkillä sivuilla ja päädyssä ison pääty-ympyrän. Pian harjoitus muuttui niin että pitkillä sivuilla ratsukon täytyi tehdä pohkeenväistöjä ja pitkällä sivulla edelleen suuri ympyrä. Kankku kulki yhä reippaasti, mutta silti suoritti pyydetyt tehtävät mallikkaasti vaikka esimerkiksi väistöjen aikana hevonen ei täysin keskittynyt tehtävään (ja se näkyi, mutta onneksi toistojen myötä suoritus parantui).

Käynnissä tahkoamisen jälkeen oli aika siirtyä raviin ja Kankkuhan sitten ravasikin reippaasti - häntä suorana ja melkein kiitoravia heti alkuun. Lissu kuitenkin sai nopeasti hevosen hallittua ja puolen kierroksen jälkeen tamma kulki jo melko rauhallista ravia. Alkuun tässä askellajissa ratsukko sai tehdä temponmuutoksia ja siirtymisiä harjoitusravista keskiraviin ja takaisin. Näiden easy piece of cakejen jälkeen siirryttiin taas pohkeenväistöihin ja kun väistöt olivat hallussa laitoin parin menemään kolmikaarista kiemurauraa. Kankku asettui ja taipui hyvin ja harjoitus sujui hienosti molempiin suuntiin. Ravailujen jälkeen Kankku sai hetken kulkea käynnissä, mutta laiskottelemaan se ei päässyt - avotaivutusta tuli tehdä pitkillä sivuilla ja sulkutaivutusta lyhyillä sivuilla. Taivutukset sujuivat hyvin tässä askellajissa joten pari sai siirtyä takaisin raviin ja kokeilla taivutuksia uudestaan. Nyt Kankun täytyi keskittyi hiukan enemmän, mutta taivutukset kyllä onnistuivat nytkin.

Valmennuksen loppuun Lissu pääsi laukkailemaan ja Kankulla olikin oikein hyvin pyörivä, tasaisen näköinen laukka. Annoin ratsukon ensin laukata uralla vapaasti ja pyysin heitä tekemään vain kentän päädyissä suuret pääty-ympyrät. Loppuun pyysin vielä ratsukon tekemään kahdeksikkoa ja vaihtamaan laukan aina kahdeksikon keskellä. Tämäkin tehtävä sujui ja vähitellen Lissu sai omaa tahtiaan hiljennellä Kankun vauhtia ja loppuverryttelyt kaksikko sai tehdä omatoimisesti.

26.12.2013 kouluvalmennus, valmensi Akita
Alkukäynneissä Kankku oli reipas. Se käveli kuin olisi karkuun jotain yrittänyt. Pyysin Lissua pidättämään tammaa enemmän istunnalla ja vähemmän ohjia käyttäen. Lissu onnistui tehtävässään hyvin. Kun Kankku alkoi taas kiihdytellä näin Lissun tekevän samaa kuin äskenkin. Kankkupa ei heti rauhoittunut, joten sanoin Lissulle että hänen täytyy yrittää tehdä joka kierroksella kuusi volttia, jotta tamma rauhoittuisi. Toivoin kovasti että se toteutuisi mutta minun onnekseni se toteutui.

Kun alkukäynnit oli suoriteltu alettiin tekemään pientä taivuttelua aluksi. Pyysin Lissua asettamaan tammaa jokaisella pitkällä sivulla ulospäin. Kankku ei tahtonut ensin totella lainkaan vaan se tahtoi mennä lujempaa ja ihan eri juttuja. Lissu kuitenkin yritti ja yritti kunnes sai Kankun menemään pyydetysti. Käskin Lissun kehua tammaa paljon, jotta ensikerralla voisi mennä paremmin. Pikkutaivutus-osiossani pyysin Lissua myös tekemään etu- ja takaosakäännöksiä joka kulmaan. Takaosakäännökset menivät melkohyvin mutta sitten ne etuosakäännökset. Tamma ei taaskaan kuunnellut. Pian kuitenkin Lissu sai taas tilanteen haltuunsa.

Kun alettiin tekemään oikeita tehtäviä tamma innostui. Pyysin Lissua nostamaan ravin ja aloittamaan avotaivutukset. Ensin Lissu ravasi pari kierrosta, kunnes alkoi taivuttamaan. Ihmettelin kun tamma meni puhtaasti sen. Kun harjoitusta oli jatkettu hetken pyysin Lissua jatkamaan samanlaisesti mutta vaihtamaian suunnan ja aloittamaan sulkutaivutukset. No, olin ihmeissäni kun nekin menivät suht hyvin jossei paria pikku laukannostoa huomioida.

Laukkatehtävät olivat pientä kaaosta. Pyysin Lissua nostamaan kentän pitkältä sivulta laukan ja kokoamaan hevosen. Aluksi kaikki sujui hyvin mutta kohta tamma alkoi paahtaa kuin hullu kentällä. Lissu alkoi automaattisesti pidättää ja tekemään voltteja. Pian tamma onneksi jo rauhoittui. Pyysin samaa tehtävää uudestaan, jolloin se sujui. Yksi laukkatehtävä oli vielä jäljellä ja se oli sulkutaivutus laukassa. Ajattelin ensin Kankun nähtyäni jättää tehtävän pois, mutta nyt annoin tehtävän kuitenkin Lissulle. Tamma nosti reippaan ja tasaisen laukan ja joka kerta kun Lissu aloitti taivuttamaan Kankku laski laukan raviin. Hetken tehtävää jatkettuaan Lissu sai Kankun menemään oikein. Olin tyytyväinen ja käskin Lissun kehua tammaa tosi paljon. Pyysin Lissua nostamaan kevyen ravin ja tekemään voltteja palautumisen edistämiseksi.

Loppukäynneissä Kankku oli rauhallisempi kuin alussa. Varmaan väsähti kun joutui kunnolla töihin. Lissukin pärjäsi oikein hyvin. Häneenkin oli tyytyväinen. Kankun käytöksestä olin yllättynyt, sillä ajattelin sen olevan ihan toivoton tapaus. Kankusta voi vielä selvästi tulla mahtava kisahevonen!

04.01.2014 kouluvalmennus, valmensi Venttu
Aloitimme valmennuksen. Kankku ja ratsastaja olivat verrytelleet itsenäisesti jo 15 minuuttia. Aloitimme ravi-pysähdys-ravi siirtymisillä, koska tamma oi energinen eikä selvästi tahtonut juurikaan hidastaa. Ensimmäisellä yrityksellä Kankku otti ravin hyvin alas, mutta ennen pysähdystä tuli kolme käyntiaskelta. Annoin ratsastajalle vinkkinä valmistella pysähtymisen kunnolla, jotta Kankku pystyisi suorittamaan pysähdyksen mahdollisimman hyvin. Raviin se siirtyi mukisematta suoraan pysähdyksestä. Seuraavalla yrityksellä ratsastaja käytti vinkkejäni hyväksi ja pysähdys sujui hyvin. Raviin siirtyminenkin oli siisti ja hallittu. Ratsukko otti muutamat siirtymiset vielä toiseen suuntaan. Otimme seuraavaksi muutamia laukkaympyröitä, jotta Kankun laukka alkaisi pyöriä paremmin, mutta samalla tahti saisi hidastua hieman, kun laukkaa oli työstetty käskin ratsukon tehdä kolmikaarisen kiemurauran, jossa mentäisiin aina suorat laukassa, mutta uralla käytäessä mentäisiin ravia. Ensimmäisen kaaren Kankku puski kokonaan laukassa. Ratsastaja sai kuitenkin sen siirtymään raviin kulman jälkeen. Hän nosti samantien uudelleen laukan. Seuraava siirtyminen meni paremmin, mutta tuli vähän liian myöhään. Kolmannessa sama juttu. Toiseen suuntaan meni jo paremmin. Ratsukko teki vielä toisen kerran vaikeampaan suuntaan. Olin tyytyväinen ratsukon suoritukseen ja annoin ratsukon loppuverrytellä itsenäisesti kentällä.

08.02.2014 kouluvalmennus, valmensi Noka
Kankun kanssa käytiin maastoesteillä perusasioita läpi alkavaa kisakautta silmällä pitäen. Ratsukko aloitti verryttelemällä monipuolisesti ilman esteitä ylä- ja alamäkiä hyödyntäen. Halusin nähdä tasaista ja hallittua menoa ja tamma liikkuikin kivan näköisesti.Tasaisella verryttelyn jälkeen siirryttiin kahden tukin sarjalle. Linja oli loivasti ylämäkeen, joten Kankun takaosa pääsi heti kättelyssä kunnolla töihin. Tämä ei tuottanut ratsukolle ongelmia, joten jo parin toiston jälkeen liitettiin sarjaan loiva kaarros vasemmalle ja yli ojan päällä olevan tukin. Kankku pääsi venyttämään hypyssä koko kroppaa ja hyppäsikin tätä estettä mielellään.Lopuksi otettiin vielä muutama hyppy kapealle esteelle. Laitoin ratsukolle aluksi reilut johteet avuksi, jotta tamma varmasti tiesi, mitä siltä pyydetään. Parin hypyn jälkeen johteet saikin jo ottaa pois ja Kankku suoritti kapeankin esteen oikein mallikkaasti.Valmennus oli hyvä lopettaa pieneen rataan. Ensiksi ratsukko sai laukata ylämäkeä, hypätä kahden tukin sarjan, kaartaa alamäen kautta kahdelle kapealle esteelle ja lopuksi vielä venyttävä hyppy ojan päällä olevan tukin ylitse. Vauhtia oli hippasen liikaa, mutta innokas ratsukko selviytyi radasta hienosti. Tsemppiä tulevaan kisakauteen!

12.03.2014 kouluvalmennus, valmensi *lumienkuli*
Tänään ohjelmassani oli kouluvalmennuksen pitäminen Lissulle, sekä hänen ratsulleen Kankulle ja olin hieman myöhässä paikalla sillä aamutallin teossa olikin mennyt odotettua kauemmin. Onneksi Lissu oli kumminkin ollut fiksu ja aloittanut alkulämmittelyt odottaessa joten pääsimmekin aloittamaan varsinaisen treenaamisen samantien kun astuin maneesiin. Hieman harmitti, etten kerennyt etukäteen katsoa miten ratsukon yhteistyö toimi, mutta kyllähän se selviäisi valmennuksen kuluessakin. Ensimäiseksi tehtäväksi annoin ratsukolle yhden laukanvaihdon askeleessa ja heti tehtävän kuullessaan ratsukko alkoikin suorittamaan tehtäväänsä. Jo tässä vaiheessa ratsukon työskentely oli ihailtavan osaavan näköistä, vaikkakin Kankku vaikutti hieman liian energiseltä ratsulta. Pyysinkin ratsukkoa siirtymään hetkeksi uralle ja Lissua antamaan ratsulleen pidätteitä, jotta liiallinen vauhti saataisiin hidastumaan. Määrätietoisilla otteilla ja osaamisella Lissu saikin Kankun hidastamaan vauhtiaan, vaikka hetki siinä menikin. Kun vauhti oli saatu hieman tasaisemmaksi, pyysin ratsukkoa kokeilemaan ensin koottua käyntiä, siirtymään siitä koottuun raviin ja lopuksi siirtymään vielä koottuun laukkaan. Jokainen kolmesta askellajista onnistui juuri niin hyvin kuin kukaan voisi toivoakkaan ja tässä vaiheessa kehoitin Lissua kehumaan Kankkua jotta tamma tajuaisi toimineensa oikein. Treenasimme vielä muitakin vaativa b tasoiseen kouluohjelmaan kuuluvia tehtäviä ja minusta tuntui että jokainen antamani tehtävä onnistui äärimmäisen hyvin. Koska valmennus oli mennyt tähän saakka aivan erinomaisesti ja koska olin saapunut valmentamaan ratsukkoa hieman myöhässä, teimme niin sanotusti yliajalla vielä muutamia tasapainoharjoituksia. Lissun tasapaino tuntui olevan hieman hakusassa joten annoin ratsukolle ohjeeksi tulevaisuutta varten sen, että Lissun tulisi harjoitella tasapainon pitämistä vielä kotioloissakin sillä eihän tasapaino voisi ikinä olla liian hyvä. Tämän sanottuani annoin ratsukolle luvan aloittaa loppuverryttelyt ja lähdin itse suuntamaan kohti uusia haasteita.

30.03.2014 kouluvalmennus, valmensi Sani VRL-10954
Keskiviikko iltapäivällä oli vuorossa suomenhevosen, Kankun kouluvalmennus. Saapuessani paikalle kentällä vipelsi kamalaa vauhtia rautias tamma. Se kyllä näytti komealta ja hyvä liikkeiseltä. Tervehdin ratsastajaa, jonka jälkeen aloin valmentamaan ratsukkoa. Suurimman ongelman olin heti löytänyt ensimmäisellä vilkaisulla. Pyysin ratsukkoa siirtymään käyntiin ja ratsastajaa keräämään heti alkuun ohjat kunnolla käteen ja istumaan syvälle satulaan. Neuvoin ratsastajalle erilaisia keinoja ja melko nopeasti tamma kulkikin jo kootusti hyvässä tahdissa. Ravissa viiletettiin taas muutama kierros kamalaa vauhtia, kunnes ratsastaja hoksasi taas alkaa työskennellä selässä. Pian ravikin sujui hyvin ja ennen laukkoja pyysin ratsukkoa tekemään ensin hieman avoa ja sitten sulkua. Avossa vauhtia taas pääsi kertymään, mutta kun ratsastaja muisti rauhoittua ja selkeyttää apunsa alkoi tehtävä sujua. Sulku ei tuottanut mitään ongelmia, kun tamma oli jo selvästi hieman rauhoittunut ja kulki kädellä. Laukannostossa Kankku suorastaan räjähti ja pinkoi pää viidentenä jalkana toiseen päähän. Siellä ratsastaja sai taas koottua neidin. Muutamien onnistuneiden laukannostojen jälkeen pyysin heitä vielä tekemään sulkua laukassa. Ensimmäinen kerta oli täyttä sähellystä, mutta jo toisella kerralla se onnistui melko hyvin. Muutamien toistojen jälkeen aloin ohjaaman loppuverkkaa ja kerroin vielä palautteen tunnista. Kankku osaisi tehdä vaikka mitä, kunhan ratsastaja vain pysyisi rauhallisena alusta loppuun.

02.04.2014 kouluvalmennus, valmensi Tuulia T.
Olin enemmän kuin ilonen saapuessasi maneesiin Kankun kanssa. Tamma vaikutti reippaalta ja nöyrältä,joten odotin kokolailla helpompaa tuntia, kuin mitä Piinan kanssa oli ollut. Annoin teidän lämmitellä hetken itsenäisesti, jotta saisit pidätteet läpi ajettua. Tämän jälkeen laitoin maneesin toiselle pitkälle sivulle kartioita, joiden ympäri halusin teidän pujottelevan. Tämä siksi, että ennen varsinaisen työskentelyn aloittamista halusin saada tammaa hieman taipuisammaksi ja paremmin avuille. Kankku rauhoittuikin hieman saadessaan kanavoida energiansa johonkin muuhun kuin maneesin ympäri juoksemiseen. Nyt kun tamma oli notkistunut saatoimme aloittaa avo-ja sulkutaivutusten kanssa työskentelyn. Avotaivutus sujui teiltä helpon oloisesti, mutta sulkutaivutuksessa Kankku ei olisi halunnut kääntää takapäätään pois uralta. Käskin sinua asettamaan tammaa hieman enemmän sekä antamaan selkeämmät avut. Toisella yrittämällä suoriuduittekin mallikkaasti myös sulkutaivutuksesta. Tämän jälkeen aikamme alkoi olla jo vähissä, mutta halusin vielä viimeisenä harjoituksena ottaa pysähdykset ja peruutukset kootusta ravista. Teillä oli pysähtymisen kanssa hieman vaikeuksia, sillä Kankku olisi halunnut vain mennä eteenpäin kuin höyryjyrä, mutta sait lopulta yli-innokkaan tamman pysäytetyksi. Peruutukset ja peruutuksesta koottuun raviin lähtö sujuivat teiltä hienosti. Tämän jälkeen annoin teille luvan tehdä loppuveryttelyn.

13.05.2014 kouluvalmennus, valmensi Susanna
Kankku, oikealta nimeltään Kangas-Tus, oli tänä aamuna ensimmäinen valmennettavani ratsastajanaan Lissu. Olin pyytänyt Lissua verryttelemään tamman itsenäisesti, jotta saisin rauhassa tarkkailla ratsukon yhteistyön sujumista. Lissu oli selvästi ratsastanut Kankulla ennenkin, eikä verryttelyn perusteella vielä voinut tehdä suuria johtopäätöksiä ratsukon heikoista kohdista. Pikkulinnut olivat kuitenkin laulaneet, joten päädyin ottamaan väistöt valmennuksen aiheeksi.

Ratsukon tehtävänä oli mennä reipasta käyntiä kentän lyhyet sivut ja pohkeenväistöä koko pitkä sivu: toinen pitkä sivu tuli väistättää Kankun takapää uran sisäpuolella, toinen sivu etupää uran sisäpuolella. Käynnissä tehtävien harjoitusten tarkoituksena oli saada Kankku rauhoittumaan ja keskittymään itse asiaan - siis vastoin sen luontoa edetä asiasta toiseen aivan liian nopeasti. Harjoitus tuotti aluksi ratsukolle suuria vaikeuksia ja oli yhtä säheltämistä mutta alkoi sujua heti, kun Lissu sai ratsunsa rauhoittumaan ja rentoutumaan. Pohkeenväistöt alkoivat vähitellen onnistua kerta kerralta paremmin, kun Kankku malttoi kuunnella, mitä siltä pyydettiin, ja Lissu ratsasti tammaa periaatteella, että tamma ei ota askeltakaan ilman ratsastajan pyyntöä. Kun olin tyytyväinen ratsukon suoritukseen, vaikeutimme tehtävää toistamalla sen ravissa. Heti Lissun pyydettyä tammaa raviin Kankku lähti mennä viipottamaan häntä suorana, minkä jaloistaan pääsi. Pyysin Lissua ratsastamaan suoraa uraa ja ympyröitä, kunnes tamma olisi jälleen rauhoittunut. Lopulta pääsimme jatkamaan väistöharjoitusta, joka odotusteni mukaisesti meni kuten käynnissäkin: Ensin tolkutonta sähellystä väistöosuuksilla, mutta Kankun rauhoituttua ja muistutettuani Lissua sopimastamme periaatteesta, tehtävä alkoi sujua ja Kankustakin näytti kuoriutuvan oikea kouluratsu hienoine liikkeineen. Kerrassaan mainiosti sujuneiden harjoitusten jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään loppuverryttelyyn. Lissu oli taitava ja rauhallinen ratsastaja - siis juuri sopiva Kankulle. Tammassa oli varmasti piilevää potentiaalia kehittyä erinomaiseksi kouluratsuksi, kunhan sen saisi rauhoittumaan ja rentoutumaan ennen tehtävien aloittamista. Tämän päivän valmennuksesta on hyvä jatkaa eteenpäin!

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: vapaa
tiistai: koulua
keskiviikko: koulua
torstai: puomeja / esteitä
perjantai: koulua
lauantai: maastoon
sunnuntai: ajoa

Hoito- ja loimitusohjeet
Fleeceloimi jos hikinen tai pesty.

Varusteet
Ratsastaessa koulusatula, nivelkuolaimet tavallisiin suitsiin tai kankikuolaimet. Esteille etusiin pintelit ja selkän yleissatula.