| Graveyard Atchoo "Pässi" | kasv. Susiraja |
| englantilainen täysiverinen, ori | om. Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| 161cm, tummanruunikko | oloneuvos |
| 24v, s. 03.06.2013, satunnainen (3v 24.06.2013) | kenttäpainotteinen; va A / 130cm / 120cm |
25.09.2015 KERJ-I pistein 102,5p.
Pässi on pässi, ellei paremmin osaa sanoa. Se on oivasti ottanut vanhemmiltaan onkeensa ja orin lempiaskellaji onkin pukkilaukka ja lempiharrastus ihmisten tiputteleminen selästä. Pässin kanssa ei pärjää, jos ei tiedä mitä tekee ja tee sitä epäröimättä, ori ottaa välittömästi ohjat omiin kavioihinsa kun ihminen jää hetkeksikään pohdiskelemaan elämän tarkoitusta ja maailmankaikkeuden logiikkaa. Jos haluaa elämäänsä liikaa jännitystä ja extremeurheilua, Pässi on siihen touhuun aivan omiaan. Muuten kannattaa harkita kahdesti, onko orin kanssa missään tekemisissä.
Ori on kiukkuileva, isoegoinen uhittelija, jonka karsinaan saa mennä nyrkit pystyssä ja valmiina tappelemaan. Täysiverinen ei meinaa sietää vieraita karsinassaan ja viihtyy muutenkin paremmin omissa oloissaan, joten tätä oria hoitaessa on parempi toimia ripeästi. Jos Pässiltä kysytään, niin harjaaminen, kavioiden putsaaminen, suojien ja loimien laitto ja oikeastaan kaikki muukin on perseestä, eikä orin tarvitse käyttäytyä. Pässiä saa ja pitää komentaa, ori pysyy parhaiten ruodussa ollessaan ketjuissa kiinni ja hoitajansa ymmärtäessä läimäyttää oria jos se ei osaa olla.
Lastaaminen on ihan oma näytelmänsä. Pässi on yleensä virkku, lapa edellä puskeva talutettava, mutta kun elikko pitäisi saada koppiin niin täysiverinen ei tasan liiku mihinkään. Pässi lastataan aina liinojen kanssa, että se ylipäätänsä saadaan koppiin. Siellä mokoma elikko kyllä osaa käyttäytyä, ainakin jos sillä on tarpeeksi syömistä ja muuta tekemistä. Pässi on tosin paskamainen matkakumppani muille hevosille, joten oria kuskataan mieluiten yksin.
Selkään kiipeäminen on verrattavissa sirkusesityksen ja rodeoratsastuksen risteymään, Pässi kun ei vahingossakaan pysy paikoillaan tai suostu yhteistyöhön. Meno menee vain pahemmaksi kun oria alkaa tosissaan ratsastamaan, ja onkin täysi mysteeri, miten täysiverinen on ylipäätään saatu ratsutettua tai miten sitä pystyy treenaamaan / kilpailuttamaan. Selvää on, että Pässi osaa, mutta se haluaako, viitsiikö ja sietääkö se ratsastajaa tai mitään muutakaan on aivan toinen juttu.
Kenttäpainotteinen ori hallitsee koululiikkeet vaativaan A:han asti, hyppää ratana 130cm ja maastossa 120cm. Ikävä kyllä kotikentällä taso tuntuu olevan puska Ö ja esteistä pyritään menemään läpi, ei yli. Herkkä (ainakin tulistumaan), itsepäinen ori liikkuu enimmäkseen (pukki)laukassa, käynti kun on naurettavan hidasta ja ravi muuten tympeää.
Jos Pässin saa toimimaan - mikä vaatii melkoista sotimista - siitä löytyy taitoa, näyttävyyttä ja karismaa, muttei tippaakaan nöyryyttä tai miellyttämishalua. Pässi on omasta mielestään aina oikeassa ja siksipä ihmiset on parempi paiskoa selästään, mokomat ovat vain tiellä ja haittaavat orin elämää ja suoritusta.
Koulutreenit menevät yleensä niin, että hyvinä päivinä Pässi muistuttaa emäänsä ja tarjoilee vain kipakoita potkuja ja perän heittoja, huonoina päivinä (joita on aivan liian usein) meno on kuin isäorilla eli kolmas maailmansota. Toisaalta Pässiltä ei voi pyytää mitään, koska se aiheuttaa vain orin mielivaltaisuutta, mutta käskyttämisestä täysiverinen vetää hernepellon sieraimiinsa ja vastaa pystyynhyppimisillä tai pukkilaukalla. Koetahan siinä sitten ratsastaa avotaivutusta.
Hyppääminen sujuu onneksi paremmin, vaikkei sekään helppoa ole. Oltiin sitten kentällä tai maastossa Pässillä on (liikaa) vauhtia, ja aivan kuten emänsäkin Pässi menee ja hyppää mahdottomankin oloisista paikoista ennemmin kuin kieltää, vaikka hypyn seurauksena kaatuisi. Turhan paljoa aivokapasiteettia ei ole tähän oriin tuhlattu.
Kun jaksaa tarpeeksi paljon tapella Pässistä löytyy joten kuten säädeltävissä oleva laukka ja sen verran sietokykyä ratsastajaansa kohtaan, että koko radan saa suoritettua suht pukkivapaasti. Orilla on hyvä hyppytekniikka ja ponnistuspaikka osuu lähes poikkeuksetta kohdilleen, kieltoja ei juuri tule mutta koluutuksia ja esteen läpi rynnimisiä sitäkin enemmän. Ratsastajan tulee olla osaava ja jämäkkä, jotta treenaamisesta tulee yhtään mitään.
Kisoissa kulkeminen Pässin kanssa on aika epäkiitollista hommaa, kun käsitellessä ori on yksi sika ja ratsastaessa aivan yhtä hurmaava kuin kotonakin. Täysiverisellä on kyllä hillitön voitontahto - se lieneekin ainoa syy, miksi tällä ikinään on tehty mitään tulosta -, mutta sen käyttöön valjastus on aivan eri asia.
Pässin saaminen varustetuksi ja jotensakin neljällä jalalla kulkevana käsihevosalueelle on haaste. Orin jo ennestään suuri ego paisuu kuin pullataikina, kun paikalla on muita hevosia, ihmisiä ja kisoille tyypillinen jännittynyt tunnelma. Verryttelyissä orin kaikki energia pitäisi saada purettua, että itse kisasuoritus olisi muutakin kuin hyppykeppiraketin esittelemistä.
Voitontahtoisena elikkona Pässi tekee heti parempaa tulosta, jos seuraava ratsukko on esteradalla odottelemassa. Valitettavasti kouluradalle ei saa kavereita, joten pitää vain toivoa, että näkyvillä on muita hevosia. Maastossa Pässi on yleensä tolkumpi, eikä niin kaipaa muita hevosia kunnon suoritukseen. Vaikka ori miten haluaa voittaa, se saattaa haluta tehdä sen yskin, joten ratsastaja on hyvä paiskata alas kesken keskiravin tai laittaa ihminen menemään sen muurin yli ihan yksinään. Näitä on nähty, ja Pässin löytyy hyvin usein kuvagallerioiden "Hups!" -kansioista.
| i. Graveyard Casino YLA2, XLA-I, KERJ-I xx, rnkrj, 162cm |
ii. Blackjack evm |
iii. Jack the Stripper evm |
| iie. Russian Roulette evm | ||
| ie. Graveyard Tango evm |
iei. El Tango de Roxanne evm | |
| iee. Grave Sweet Grave evm | ||
| e. Sneezenumb xx xx, rn, 161cm |
ei. Tubthumped xx evm |
eii. Chumbawamba xx evm |
| eie. Footnumb xx evm | ||
| ee. Sneezerbreezer xx evm |
eei. Thimbleortle xx evm | |
| eee. Sneezeezard xx evm |
i. Graveyard Casino, 162cm korkea ja huomiota herättävän värinen (ruunikko frame overo) kenttäori ei millään muotoa ole helppo hevonen. Komean kilpauran tehnyt täysiveriori on jättänyt useita jälkeläisiä ja palkittu monessa laatuarvostelussa, ja orin meriittilista onkin komea YLA2, XLA-I ja KERJ-I.
e. 161cm korkea ruunikko kenttätamma Sneezenumb xx pelkää punaista enemmän kuin mitään, kaikki punainen on aivan hirveää. Kipakka prinsessahevonen on pärjännyt erinomaisesti kilpakentillä niin kenttä-, este- kuin kouluratsastuksenkin saralla. Sneezenumb xx ei ole erityisen kukkainen luonteenlaatu, ja tamman parhaaksi askellajiksi onkin luonnehdittu pukkilaukkaa.
| Syntynyt | Varsan nimi | Emä | Omistaja |
| 23.08.2013 | trak-o. Savaneur | e. Suprant Savanna | om. Vibaja, Escorant Trakehners |
| 15.11.2013 | xx-o. Paris Syndrome | e. Moulin Rouge | om. Amy |
| 15.12.2013 | xx-t. Chichi Charm | e. Chacha Charlanta | om. Viivuska, Hex Sporthorses |
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuunottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
23.08.2013 maastoestevalmennus, valmensi Lissu T.
Pässin ja narrin verryttelyt sujuivat paljon paremmin kuin olin olettanut. Ratsukko laukkasi hyvätahtista laukkaa ja hajanaisia pukkeja lukuunottamatta Pässi toimi hyvin ja hypyt olivat siistejä. Muutaman kerran ori lähti hyppyyn askelta liian aikaisin, mutta narri pysyi hyvin kyydissä ja korjasi tilanteen aina seuraavalle esteelle.
Rataesteverryttelyjen jälkeen läksimme maastoon ihmettelemään tukkeja, bankettia sekä vesihautaa. Banketille Pässi otti kerta toisensa jälkeen todella laiskan hypyn mennen ja palatessa, vaikka muuten ori jaksoikin leikkiä kiihdytysajoja. Tukeille ori teki hyppy toisensa perään epätasaista jälkeä joko yltiöpäisestä kaahaamisesta tavallisiin, maastoradalle sopivassa tempossa laukattuihin hyviin hyppyihin. Epätasaista Pässin ja narrin suoritus oli muutenkin, ori riekkui ja kaahasi eikä aina noteerannut narrin apuja.
Suurimmat kiroamiset koettiin vesihaudalla; Pässi otti heti ensimmäisen hypyn kuin olisi lähestynyt parimetristä muuria, eikä narriparka pysynyt kyydissä vaan päätyi uimaan. Onneksi sain Pässin nopeasti kiinni ja narri oli kunnolla, joten uudelleen haudalle, hyvä hyppy (ihme kyllä) ja valmennus oli siinä. Pässiä ei voi erikoisemmin kehua, vaikka seassa oli hyviäkin pätkiä suurimman osan ajasta meno oli kuin sirkusteltasta.
02.01.2014 kouluvalmennus, valmensi Melle
Tumma ja tulinen ori käveli vapain ohjin kentällä selässään minulle jo tuttu ratsastaja. Lissu kertoi verrytelleensä orinsa, joka tänään sattui tapansa mukaan olemaan kipakalla tuulella.< br>
Aloitimme työskentelyn käynnissä taivutellen hevosta keskiympyrällä sisälle ja ulospäin. Tehtävän tavoitteena oli saada jonkinlaista asetusta ja taipumista aikaan, mutta Pässi ei millään olisi halunnut taipua Lissun tahtoon. Kehotin Lissuaa pitämään mahdollisimman tasaisen tuntuman ja käyttämään niin pieniä apuja kuin vain mahdollista, sillä Pässi tuntui hermostuvan pienimmästäkin ratsastajansa käskystä ja reagoi siihen vihaisesti irvistelemällä ja potkimalla napakoita potkuja taakseen. Saimme kuitenkin Pässiin jonkinlaista tuntumaa ja pientä taipumistakin oli havaittavissa, joten kehotin Lissuaa kehumaan oriaan ja siirtämään sen raviin. Ravissa vastaan tulikin jonkinmoinen rodeosarja kun kehotin Lissua asettamaan hevosta ulos ja ratsastamaan sisäpohkeella eteen. Pässi ei selvästikään pitänyt ajatuksesta asettua, joten aloitimme jälleen hyvin pienin avuin ja siirryimme sitten asettamaan millin enemmän ja enemmän. Tehtävän välissä tuli jälleen pieniä pomppuja, potkuja ja vähän jopa keulimistakin, mutta Lissu näytti tottuneen hevosensa niskurointiin. Laukassa alettin työstämään pätkiä sulkutaivutusta sekä toisella lyhyellä sivulla myös puolipiruetteja. Alkuun työskentely ei juurikaan näyttänyt sulkutaivutukselta orin vastustellessa Lissun jokaista apua. Neuvoin pysymään jälleen hyvin hiljaa ja tasaisella tuntumalla, jotta saisimme jälleen orin rauhoittumaan hetkeksi työntekoon. Sulkutaivutus aloitettiin jälleen aivan pienillä otteilla ja pikkuhiljaa saimmekin Pässin etenemään pikkuruisia pätkiä sulkutaivutusta. Puolipiruetit toivat jälleen ratsastajalle haasteita, sillä Pässin puolipiruetit nousivat hieman liian korkeiksi. Pyysin Lissua rauhoittamaan oriaan ja antamaan enemmän ohjaa, jolloin jalalla ratsastaminen saattaisi tulla hieman helpommaksi. Tehtävästä selvittiin jälleen pikkuhiljaa ja loppuun ori suorittikin puolipiruetit ja sulkutaivutukset laukassa kohtuullisen hienosti. Kun tehtävä sujui, kehotin Lissua siirtämään orinsa raviin, jossa otettiin viellä eteen-alas taivutteluita ja loppuverryteltiin Pässi.
04.01.2014 kouluvalmennus, valmensi Cee
Saavuin Susirajaan valmentamaan Lissua ja Pässiä, ja aiemmin kuulemani mukaan minua suorastaan hirvitti. Katsoin, kun Lissu varusti kiukuttelevan orin ja talutti sen taistellen maneesiin. Kävelin hyvän matkan päässä, ja toivoin, etten joutuisi soittamaan ambulanssia. Onneksi maneesi oli tyhjä muista ratsukoista, ainakaan ei tulisi sen suhteen ylimääräistä säätöä. Autoin Lissun levottomasti tepastelevan orin selkään, ja ratsukko lähti kävelemään uraa ympäri. Höpöttelimme samalla hieman Pässistä, ja pohdin, mihin voisimme tänään keskittyä.
Päätin, että tänään panostaisimme käyntityöskentelyyn. Käskin Lissun kerätä ohjat käteensä, ja herätellä ori tahdikkaaseen käyntiin. Sanoin myös, että Lissun täytyisi yrittää pitää ori käynnissä keinolla millä hyvänsä – vaikkapa kääntää seinää päin, jos se ei kuuntelisi pidätteitä. Mitä vain, kunhan ori ei pääsisi esittämään suosikkiaan pukkilaukkaa. Lissu saikin aloittaa valmennuksen taistellen – herra yritti kuin yrittikin lisätä vauhtia väkisin. Muutamaa seinään kääntämistä, vahvoja ja sitkeitä pidätteitä, pikkuruisia voltteja sekä hiljaista kiroilua myöhemmin ori käveli hallitussa käynnissä uraa pitkin. Kaikki tämä vaiva – vain jotta ori hyväksyisi lyhyen ohjasotteen, eikä kaahailisi hulluna eteenpäin. Seuraava pulma olikin pitää käynti napakkana, mutta silti käyntinä! Päädyimme tekemään paljon pysähdyksiä sekä erikokoisia voltteja ja ympyröitä.
Otimme mukaan hiukan vaikeampia tehtäviä, mutta pysyttelimme silti edelleen käynnissä. Kehotin Lissua pienentämään käyttämäänsä kenttää ja ratsastamaan koko ajan noin metrin verran uran sisäpuolella. Jo tämä tuotti ratsukolle päänvaivaa, Pässi kun meinasi provosoitua Lissun vahvemmasta ulkopohkeesta, ja nopeita pieniä puolipidätteitä tarvittiin paljon. Toisaalta epätavallisempi ura herätteli oriin käyntiä hiukan. Tähän lisättiin erityisen korostunut kulmatyöskentely. Halusin, että ratsukko ratsastaisi täydellistä suorakulmiota uran sisäpuolella. Käytännössä ohjeistin Lissua tekemään tämän takaosakäännösten kautta. Pitkän sivun lopussa Lissu pysäytti Pässin ja teki käännöksen – tai alkuun ainakin yritti tehdä. Pässiä hermostutti tämmöinenkin, ja ensimmäiset käännökset olivatkin varsinaista tanssahtelua. Pyysin Lissua kuitenkin rentoutumaan itse, ja jopa hieman hellittämään suusta. Kulmat taittuivatkin oikein näppärästi, kun höllempi ohjasote ja napakat pohkeet saivat orin pyörähtämään ketterästi 90 asteen kulman.
Kaikkeen tähän kului yllättävän paljon aikaa ja energiaa, mutta loppuun saatiin oikein hienoja suorituksia. Pyysin Lissua nostamaan ravin, kun ori oli rento ja reipas. Ravi herätti Pässin heti, mutta ori pysyi kuin pysyikin käsissä. Muutaman kaahauskierroksen ja voltin jälkeen käskin kauhistuneen Lissun istahtaa alas harjoitusraviin. Pässi ei kuitenkaan sännännyt mihinkään, vaan jopa rauhoittui hieman, kun ratsastaja istui syvään satulassa. Ratsukko näytti minulle muutamat raviväistöt, jotka nekin paranivat kerta kerralta (ensimmäiset lähinnä juostiin viistosti ilman ainuttakaan sivuaskelta).
Kun ravityöskentely tuntui sujuvan, pyysin Lissun jäämään isolle pääty-ympyrälle. Teimme siinä laukat molempiin suuntiin – pahimpaan varautuen. Kehotin Lissua pitämään kädet ylhäällä – tai vaikka satulassa kiinni – kunhan vain pukittamisesta tulisi mahdollisimman vaikeaa. Muutoin Pässi saisi laukata isoa laukkaa ja Lissu nousta kevyeeseen istuntaan. Kieltämättä laukka nousi melkoisella vauhdilla, mutta tasoittui siitä kyllä. Suunnan vaihtaminen sai Pässiin uutta puhtia, mutta kokonaisuudessaan laukat onnistuivat itse asiassa varsin hyvin. Reipas, oriin itse valitsema tempo purki loistavasti viimeisiä energianrippeitä, ja loppuravi sujuikin verrattain rennosti. Täytyy sanoa, että teillä on kyllä aikamoinen ori – Pässin kanssa ei varmasti ole helppoa. Orissa on kuitenkin potentiaalia, joten sitkeästi vain treenailemaan – yksinkertaisia asioita, kuten käyntityöskentelyä unohtamatta tai väheksymättä.